lauantai 9. elokuuta 2014

Säästän, siis tuunaan itse

Nyt mä haluan hehkuttaa mun muutamaa second hand -löytöä! Mulle meinaan kelpaa muidenkin vanha jos vaan on oikeanlainen.

Oltiin Väinön huoneeseen etitty pientä harmahtavaa kahdenistuttavaa sohvaa, ja joku halusin omastaan vaan pikaisesti eroon "Hae pois -ilmoituksella" ja minähän hain! Jalat vaan maalasin mustaks, kun oli epäsopivaa vaaleaa puuta. Toi samettipinta on vaan tommonen mihin jää kaikki jäljet kosketuksesta, mutta sen niin väliä, kun voin vaan kuvitella mitä kaikkea muuta kivaa toi sohva on täynnä muutaman vuoden päästä..



Mä itse myin torissa tuolta huoneesta sen vauvavaatekaapin pois, kun tuntu olevan hieman turha. Näiden myötä tuon huoneen järjestys on mulle yhtä hankala kysymysmerkki kun ennenkin. Oon ihan hukassa sen kanssa. Pieni huone ja paljon suunnitelmaa. Kiva taas vaan nähdä mihin tää kaikki vie. Vanha sisustus täällä.

Nyt pari päivää sitten Janne tosiaan valitti, kun tässä meidän toimistonurkkauksessa ei oo mitään laatikostoa ja kaikki paperit ja laskut ihan sekaisin eri pinoissa, että jotain pitäs keksiä. Illalla toria taas selatessa törmäsin kahteen pieneen Ikean koivun väriseen Malm-lipastoon, jotka joku halus pois nurkista kympiltä kappale. Hainpa ne sitten seuraavana päivänä pois niiden nurkista ja maalasin ne haluamallani tavalla, koska värihän oli taasen vähän väärä. Tänään ruinasin Ikeassa käyntiä, että saadaan lipastoon vielä pyörät alle, niin on helpompi niitä liikutella siivotessa.



Nehän oli ihan passelit tohon ja nyt pitäis laatikkotila riittää tuolle herrallekkin!


Meidän tuoli on saanu pientä damagea kolme kotia sitten, kun tietokonepöydän vieressä oli patterin termostaatti, joka otti tuohon aina kiinni kun kääntys. Sen jälkeen Rufus on hieman ruuffannu oman näköseks näitä joka ikistä jalkaa tästä tuolista, joten tää on kohta jo sen näkönen että menee vaihtoon koko tuoli. Valkosena ihme ja kumma oon saanu pidettyä tän kyllä. (kiitos ihmesieni!)
Meillähän siis tosiaan ennen Rufusta oli valkoinen kangas sohva, valkoinen matto, valkoiset tasot, lasipöytä ja sohvatyynyjä. Koiran myötä lähti sohva ja matto vaihtoon, tasot muuttu mustiks, pöytä löytys pieninä siruina ja sohvatyynyt on kokenu jotain aivan järkyttävää tässä taloudessa. Nyt on tajunnu olla pikkusen järkevämpi sisustuksen kanssa kohmelokoiran ja kohta tahmatassutaaperon kanssa. 
Tähän kaikkeen tuon koiran kanssa on vaan joutunu tottumaan, karvaa on nurkissa, revittyjä leluja siellä täällä, luita pitkin poikin mihin muuten satavarmasti astut yöllä kävellessä (!) ja kuolatippoja litrakaupalla aaivan kaikkialla! Mutta niinkun sanottu; kaikkeen tottuu.

Tietokoneen ruutu taas paljastaa, että oon käyny nauramassa tuon Jenna Marblesin videoita, oon sitä seurannu muutamia vuosia ja ne vaan jaksaa viihdyttää edelleen. Jos siellä mietit, että ketä hitto, niin käyn ihmeessä kattomassa. Kerron vaan, että niissä on semmonen jumiutumisvaara kun katsot yhdet, katsot toisen, kolmanne, neljännen, kunnes huomaat roikkunees tuolla jo muutaman tunnin. Enjoy!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti