keskiviikko 20. elokuuta 2014

Neuvolakortin kannet

Kaverilla näin ihanat pöllökuosiset kannet neuvolakorttiin, jotka oli ostettu jostain mitä ei täältä Turusta tietystikkään saa. Niiden nettisivuilta en taas löytäny sellaista kuosia minkä olisin kelpuuttanut. Googletoidessa tuli tämmöinen postaus eteen. Tuo ohje näytti niin helpolta, että jopa tämmönen räpäläkäsitahmatassukin osaa!
Jättirätistä jotain kivaa mustaa kangasta ja TA-DAA!

Kangas näyttää kuvissa ihan kulahtaneelta, mutta on täysin mustaa.




Mä tein näitä kaks, koska ensimmäisen tein täysin ohjeen mukaan enkä ollu tyytyväinen. Musta tuohon väliin jäi ihan liikaa tyhjää tilaa, joten se ei taittunu nätisti päällekkäin, vaan ihan epätasaisesti. Myöskään tähän toiseen en tehny kortin mentävää toista taskua, vaan tein oikeanpuoleisista taskuista saman kokoiset. Ja nyt oon tyytyväinen.

Aikomus on hommata tuohon kanteen vielä VÄINÖ-nimi, sellaisia silitettäviä nimilappuja olen nähny ihan Prismassa. Kattonu, miettiny, mutta aina jättäny sinne. Nyt sitten pikapikaa hakemaan sellainen.

Nyt voin tyylikkäänä huomenna mennä neuvolaan ja yritän olla tällä kertaa itkemättä, kun tuo poika saa taas ne samat piikit mitä kolmekuisneuvolassakin.. 





lauantai 9. elokuuta 2014

Säästän, siis tuunaan itse

Nyt mä haluan hehkuttaa mun muutamaa second hand -löytöä! Mulle meinaan kelpaa muidenkin vanha jos vaan on oikeanlainen.

Oltiin Väinön huoneeseen etitty pientä harmahtavaa kahdenistuttavaa sohvaa, ja joku halusin omastaan vaan pikaisesti eroon "Hae pois -ilmoituksella" ja minähän hain! Jalat vaan maalasin mustaks, kun oli epäsopivaa vaaleaa puuta. Toi samettipinta on vaan tommonen mihin jää kaikki jäljet kosketuksesta, mutta sen niin väliä, kun voin vaan kuvitella mitä kaikkea muuta kivaa toi sohva on täynnä muutaman vuoden päästä..



Mä itse myin torissa tuolta huoneesta sen vauvavaatekaapin pois, kun tuntu olevan hieman turha. Näiden myötä tuon huoneen järjestys on mulle yhtä hankala kysymysmerkki kun ennenkin. Oon ihan hukassa sen kanssa. Pieni huone ja paljon suunnitelmaa. Kiva taas vaan nähdä mihin tää kaikki vie. Vanha sisustus täällä.

Nyt pari päivää sitten Janne tosiaan valitti, kun tässä meidän toimistonurkkauksessa ei oo mitään laatikostoa ja kaikki paperit ja laskut ihan sekaisin eri pinoissa, että jotain pitäs keksiä. Illalla toria taas selatessa törmäsin kahteen pieneen Ikean koivun väriseen Malm-lipastoon, jotka joku halus pois nurkista kympiltä kappale. Hainpa ne sitten seuraavana päivänä pois niiden nurkista ja maalasin ne haluamallani tavalla, koska värihän oli taasen vähän väärä. Tänään ruinasin Ikeassa käyntiä, että saadaan lipastoon vielä pyörät alle, niin on helpompi niitä liikutella siivotessa.



Nehän oli ihan passelit tohon ja nyt pitäis laatikkotila riittää tuolle herrallekkin!


Meidän tuoli on saanu pientä damagea kolme kotia sitten, kun tietokonepöydän vieressä oli patterin termostaatti, joka otti tuohon aina kiinni kun kääntys. Sen jälkeen Rufus on hieman ruuffannu oman näköseks näitä joka ikistä jalkaa tästä tuolista, joten tää on kohta jo sen näkönen että menee vaihtoon koko tuoli. Valkosena ihme ja kumma oon saanu pidettyä tän kyllä. (kiitos ihmesieni!)
Meillähän siis tosiaan ennen Rufusta oli valkoinen kangas sohva, valkoinen matto, valkoiset tasot, lasipöytä ja sohvatyynyjä. Koiran myötä lähti sohva ja matto vaihtoon, tasot muuttu mustiks, pöytä löytys pieninä siruina ja sohvatyynyt on kokenu jotain aivan järkyttävää tässä taloudessa. Nyt on tajunnu olla pikkusen järkevämpi sisustuksen kanssa kohmelokoiran ja kohta tahmatassutaaperon kanssa. 
Tähän kaikkeen tuon koiran kanssa on vaan joutunu tottumaan, karvaa on nurkissa, revittyjä leluja siellä täällä, luita pitkin poikin mihin muuten satavarmasti astut yöllä kävellessä (!) ja kuolatippoja litrakaupalla aaivan kaikkialla! Mutta niinkun sanottu; kaikkeen tottuu.

Tietokoneen ruutu taas paljastaa, että oon käyny nauramassa tuon Jenna Marblesin videoita, oon sitä seurannu muutamia vuosia ja ne vaan jaksaa viihdyttää edelleen. Jos siellä mietit, että ketä hitto, niin käyn ihmeessä kattomassa. Kerron vaan, että niissä on semmonen jumiutumisvaara kun katsot yhdet, katsot toisen, kolmanne, neljännen, kunnes huomaat roikkunees tuolla jo muutaman tunnin. Enjoy!




tiistai 5. elokuuta 2014

Kaikenlaista kesää

Ei oo oikeen päässy tuo kirjotuskärpänen purasemaan, ampiaiset taasen on kiusannu oikeen kunnolla! Tai sitten se on yksinkertasesti tää helle mikä vie voimat ihan täysin ja kaikkeen! Ollaan tosissaan kärsitty helteestä, juhlittu häitä, oltu mökillä, nautittu ystävien seurasta, kiukuteltu luultavasti tulevia hampaita ja kieltäydytty syömästä enää soseita..

Lauantaina kuitenkin juhlittiin serkun häitä Paraisilla. Keli oli ihana, aurinkoinen ja tietysti kuuma.


Mitä serkumpi, sen herkumpi!






Korvat ei tainnu miellyttää. :D





Ihanat häät kaiken kaikkeaan. Janne lähti pojan kanssa kotiin kahvin jälkeen, jolloin äippä sai jäädä juhlistamaan häitä hieman pidemmäks aikaa.

Kampausinspiraation sain Glitteristä. Oon siellä käyny aina säännöllisen epäsäännöllisesti ostamassa lähinnä korvakoruja tai huiveja, mutta nyt löysin myös tuon hiuspuolen ja aion tästä edes ehdottomasti käyttää niiden tuotteita. Ihan superiisejä käytettäviks varsinkin omaan tukkaan. Hiuskoristeetki aivan sairaan kivoja!


Ostettiin Väinölle Peltoritkin häihin, muttei tosiaan niitä siellä sitten tarvittu, kun Janne lähti ennen bändin aloittamista kotio. Söpö se hitto vie niissä kuitenkin on! 
Ja muutenkin tietty.


"Joo, emmä kuule mitään!!"


On se iso poika jo, kun on niin mukana jo kaikessa vitseissä ja tuntuu että itekkin alkaa hauskuuttelemaan. Tekee jotain ja sit kattoo kysyvästi ja räkättelee päälle! 



Ja tämä meidän isompi sankarikin täytti jo 2 vuotta!

Nyt taas yritän olla ahkerampi kirjoittamisen suhteen. Muutenkin myös. Lenkitkin on jääny ihan kokonaan, kun on vaan niin tukala olla, että vapaaehtoisesti tuonne hikoilemaan lähteminen ei oo tullu vaan kysymykseenkään!

Syksy i'm waiting for you!