maanantai 14. heinäkuuta 2014

Huh hellettä!

Voi vikkelät vimpulat, me ollaan neljän päivän päästä jo 4kk ! Parin kuukauden päästä puolvuotiaita ja sit ne muuttaakin jo kotoota! Oon ihan musertunu kun mietin, kuinka nopeesti tää aika menee ja samoin äippälomakin! Kohta mun pitää alkaa miettimään hoitopaikkaa pojulle ja itse töihin paluuta. Justhan mä vasta kotiin jäin. Damet.

Nää kuva kuvaa hyvin mun omaakin olotilaa tällä hetkellä. (järkkäri-tietokone -ongelma ratkastu ja sainki ku sainki kuvat koneelle)



Viikonloppuna oltiin Jyväskylässä Tian luona ja sinne meno oli vähän itkuista ja syöpöteltiinki muutamaan otteeseen matkalla. Aurinko paisto, kuuma oli ja autoja riitti jonoks asti!
Hyvin kuitenki poika suhtautu kaikkeen uuteen ja nukkuskin tosi hyvin vaikkei omaan sänkyyn päässykkään. Äiti ehkä ei niinkään, kun on tottunu kaikkeen kotona olevaan, nii oli outoa hiippailla yöllä yrittämättä herättää koko taloa. Muutenkin kun kotona Väinö nukkuu sängyn vieressä ja monta kertaa yössä katon, että kaikki on ok ja poika hengittää. Myöskin yövalo päällä kaiken aikaa, ettei tartte valoja pistellä yöllä päälle. Niin tuolla se ei onnistunu kun nukuin itse lattialla, enkä tiedä monta kertaa mahdoin nousta kännykän valolla katsomaan, että toinen nukkuu kuin tukki. 
Tosiaan ehkä teki vähän hyvää mullekin päästä pojan kanssa irti näistä normiasioista täällä kotona ja huomata, että kaikki menee silti ihan hyvin vaikkei mulla ookkaan näitä samoja tuttuja asioita käden ulottuvilla mitä kotona.
Kotiin menoa aikaistin aiempaan iltaan, että vois mennä matka paremmin. Ja menihän se, nukuttiin koko matka äitin kaahatessa takas kotiin. Se oli ehkä fiksuinta ikinä! Ei ollu kuumuutta eikä autojonoja tukkeena.

Eilen mä laitoin pojan ensimmäistä kertaa nukkumaan omaan huoneeseen, kun meijän makkari on ilta-auringon suuntaan ja aivan saakelin kuuma. Se meni puolen yöhön asti ihan hyvi, kunnes Janne herätti mut kattomaan salamointia kun tietää että tykkään. Sillo mut valtas aivan hemmetin huonomutsi-olo ja otin pojan takas viereen nukkumaan jos vaikka toine pelästyis ja heräis siihen jyrinään. Eipä se varmaan kauheesti oo jyrissy, kun en ite missään kohtaa oo siihen yöllä heränny. 
Ehkä mä kokeilen uusiks tässä joku päivä, kun on alkanu nukkuu tosi levottomasti aamuyöisin toi poika, niin sillon munki unet on tosi katkonaisia koko ajan.



Sosettelu on jatkunu ja ehkä vähän edistynykki, kunhan muistaa antaa väliin aina vähän vettä, niin homma sujuu. Hieman sottasta puuhaa se kyllä on ja odotan ihan innolla sitä, että saatais ottaa käyttöön tuo syöttötuoli, eikä tarttis sitterissä enää syötellä. Kaikki ajallaan kuitenkin.

Tuosta tulikin mieleen, että Jyväskylässä päästiin kokeilemaan tätä Bumbo-istuinta, eikä se Väinölle ainakaan vielä ollu kauheen hyvä. Ainakaan istuma-asennosta päätellen. Päätä osataan pidellä jo hienosti, mutta silti se istu siinä tosi lysyssä. Joten mä en kyllä ymmärrä miten siinä voi olla, että sopii kolmesta kuukaudesta eteenpäin, sitten kun osaa päätään pidellä. E-ei.





Tää hymypoika toivottaa hyvät alkavat viikot ja toivoo, että tää tukala kuumuus pikkusen hellittäis.

..onse vaan hitto niin iso jo.





keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

Poju kasvaa ja niin tuntuu tekevän äitikin

Paljon olis ollu asiaa tänne, mutta tuossa pöytäkoneessa ei tietenkään ole muistikortinlukijaa, että saisin kuvia koneelle. Pelkkää tekstiä on niin tylsä kirjotella. Tää kännykällä kirjottelu on aivan liian hermoja vievää ja siksi tää tapahtuuki nyt ensimmäistä ja toivottavasti viimistä kertaa! Ja turha muistuttaa mua mistään kameran usb-piuhasta, koska se on ensimmäinen minkä uuden kameran tullen heti aina hävitän. Toiseks hukkuu laturi ja sit muistikortit.. Että tervetuloa vaan tähän pääkoppaan!

Väinö kasvaa ja oppii uutta. Soseita ollaan muutaman viikon maisteltu ja hienosti näyttää maistuvan. Nokkamukillakin ollaan vettä annettu niin, että saa itse pitää kahvoista kiinni. Tämä oli siis neuvolatädiltä suositus kun soseita aletaan maistelemaan.
Viikon verran on poju jo kääntynyt selältä mahalleen ja armoton eteenpäin halumisen tarve olis. Turhautumista täältä perheestä löytyy sen myötä. Muutenkin kun yrität nukkumaan laskea, niin hirvee pinnistys sivuille kun ei yhtää haluttas vaan maata.
Vauva-asennot on kans ihan out! Istumaan ja seisomaan pitäis vaan päästä ja hitto odotan, että saadaan hommata semmonen hyppykiikkukeinu missä tuo varmasti viihtyis! Muuten olen kyllä nyt miettiny sen Bumbo-istuimen hommaamista, kun vissiin sopii 3 kuukaudesta eespäin kun vaa osaa niskojaan pidellä. Onkai tehty sitten niin, että tukee keskivartaloa jollain lailla. Silti mä olen hieman epäileväinen..Pelkään että mä hitto vie aiheutan jonkun rankavaurion toiselle. Oivoi.


Omat liikkumiset on vähentyny, kun Väinö on nyt sit tosiaan alkanu herättää siinä 7 aikaan ja jälkeen. En oo yhtään tottunu ja totaaliuupumus kaiken kanssa nyt siis päällänsä. Sekin ehkä auttais kun osais vaan mennä samaan aikaan siinä 22-23 nukkumaan niinkuin poikakin, eikä kukkua sinne yli puoleenyöhön. Oma vika, pikku sika!

Se, mitä oon saanu aikaan, on noita häähommia. Pahoittelenkin että tänne voi alkaa tulvimaan kaikkia diy-juttuja. Ajattelin jopa, että tekisin sille ihan oman blogin, mutta vois jäädä hieman vaisunaiseks tämä sitten. Niistä laitan eniveis sitten, kun saan liitettyä hieman kuvia kamerasta mukaan. Nää kännykkäkuvat kun on hieman tylsemmän puoleisia.
Nyt meen kuitenki pakkailemaan, kun lähdetään huomen aamulla pojan kanssa ajelemaan Jyväskylään Tian luokse viikonlopuks. Toivottavasti ei mee kovin huutamiseks automatka, meinaa voi muuten olla hieman tukalat 4,5 tuntia.

Oon voinu typoilla ihan urakalla. Pahoittelut!