torstai 26. kesäkuuta 2014

Väinö 3kk

Syy blogin hiljaisuuteen on yksinkertaisesti ollut hermoja raastava tietokone!
Vinee koko ajan mitä kummallisemmista asioista, näytönohjain lakkaa toimimasta viiden minuutin välein ja mikään ei koskaan vastaa ja kaikki lakkaa toimimasta. Hitauttakin löytyy sen verta ettei semmosia hermoja taida löytyä ainakaan tästä taloudesta keltään.
Juu, on kännykkä ja on tabletti, mutta hermot ei myöskään kestä noita kosketusnäyttöjä, varsinkaan kirjottamisen kanssa. Typoilen minkä kerkiän ja sörkin koko ajan väärään kohtaan. Hain tänään pikkuveljen vanhan pöytäkoneen, mikä tosin pitäis saada formatoitua kun vaan osais että tääkin osais pelittää hyvin. Sen verta kaikki toimii, että saan vihdoin hieman kirjoiteltua.

Meillä oli kuitenkin maanantaina kolmen kuukauden neuvola ja kaikki rokotteet. Pyysin Jannea pitämään sen päivän vapaata, että pääsee mukaan pitelemään pojasta kiinni, koska mustahan siihen hommaan ei ole.
Sepä sitte meni telomaan aamulenkillä sormensa koiran hihnaan jotenkin mukavasti, että sillä on sormi sininen, turvonnu ja oudon mallinen. Röntgenissä käytiin, mutta ei onneks sentään oo murteilla sormi, mutta pahan näkönen ja varmasti kipeä. Tuo 60 kg kun lähtee hätäpäissään vetämään odottamattomasti, voi käydä ihan mitä vaan.
Se kuitenki meinas sitä, että mun piti pidellä poikaa neuvolassa enkä tiedä kumpi meistä itki enemmän rokotteita saadessa. Enpä olis ikinä itestäni ennen tuollaista uskonu, mutta ihmeellisesti nuo pienet ihmeet muuttaa elämässä ja itsessään kaikenlaisia asioita mihin ei oo osannu varautua.
Eniveis, se nyt kuitenkin meni iha suht koht hyvin jollei mun purkautumista lasketa. Kipulääkkeitä annoin muutaman päivän ajan ja ollaan ihan hyvin toivuttu kaikesta kivusta, niin fyysisestä kuin henkisestäkin.

painoa oli 6950 g
ja pituutta löyty 62,4 cm

On se vaan jumankauta jo niin iso poika! Niin reipas, ilonen ja ihana hymypoika, niinkun neuvolakortissakin lukee. Ja kun joku jossain mietti onko se normaalia, että vaikka tuo pikkunen nukkuu tuossa vieressä tyytyväisenä, on sitä niin jumalattoman raastava ikävä, että tekis mieli mennä se herättämään, napata syliin ja hukuttaa suukkoihin, niin on, on se!


Kuukauden pieni 







tiistai 10. kesäkuuta 2014

Projekti Fit mama

Tosiaan tää mun tehtävä laihtuminen.

Peppuhaasteen sain suoritettua puoleen väliin, sitten alko mennä siihen, että alko olla jo niin monta päivää rästissä että meni yksinkertaisesti mielenkiinto.
Juoksemisen oon saanu kivasti edistymään ja se tuntuu jo hyvälle. Voinko sitä sitten juoksemiseksi sanoa kun en täyttä häkää painele, vaan hölkkäilen menemään. Kilometri menee siinä kahdeksassa minuutissa. Eli vielä sais vähän parantua.
Viimeset lenkit on kuitenki menny ihan heittämällä juosten. Ja se jos mikä tuntuu hyvälle!





Oon taas kaivanu vanhan treenivihon esille ja se on saanu mukavasti täytettä. Näytti se vuoden niin kovin tyhjältäkin. Mitään vaunuttelu/Rufus -kävelylenkkejä en oo laittanu ylös, koska ei siitä vaan tulis mitään, en muistais enkä jaksais, mutta mielenkiinnolla vähän tässä seurailin mitä niistä on matkaa noin kuukaudessa tullu. Ja kyllä niitä nelisenkymmentä ehtis kertymään. Onko se sitten ihan hyvin vai saisko sitä olla vielä enemmän, en tiedä.

What. Yritin mittailla äsken senttejä, jotta näkisin muutoksen entisiin mittoihin, mitkä on otettu 2.5. ja meinasin saada melkeen isommat lukemat mitä sillon. Mi-tä? Joko oon mitannu ne aivan päin helvettiä tai sitten mä masennun ihan urakalla. En uskonu senttejä paljoon tippuvan, koska mun ruokavalio on yksinkertasesti niin päin mäntyä, mutta että ei yhtään tai jopa enemmän!? 
Ehkä mä sitten tolla irtsareiden syönnillä saan vaan tän kaiken aikaan. Taidan mennä siis itkemään itseni uneen. Yhyy.
Kuinka masentavaa..

Niin että joku fitmama vielä joskus. PYH.