keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Puoltoista kuukautta

Meillä oli eilen aamulla neuvola. Tai oikeestaan sen piti olla jo viime viikolla, mutta arvatkaas kuka ei muistanu. Näillä raskauden syömillä aivoilla nyt on jo ihme, että pystyy toimimaan jopa suht normaalisti, yhtään enempään en kykene. Ja synnytyskin teki varmasti osansa aivojen haperoitumisessa ja on polttanut mun helvetilliset mielikuvat siitä mitä se synnytys oikeesti olikaan, kun olen pystynyt jopa ajatusmielellä miettimään toista lasta. Kuukaus-puoltoista sitten mä ajattelin, ettei i-ki-nä enää, vannon sen. 
Toisaalta mä pidän toivoa yllä siinä, että olisin ens kerralla järkevämpi ja lähtisin sinne sairaalaan aiemmin, enkä leikkis jotain teräsmiestä tuolla suihkun lattialla menemällä kipujen äärirajoille. Tietty sillon en tienny yhtään mihin sfääreihin se kipu vielä vie, kun ei ollu aiempaa kokemusta. No nyt on! Tyhmästä päästä kärsii todellakin koko kroppa.

No mutta joo, se neuvola. Poika on kasvanu ihan silmissä ja varsinkin kun näkee noi mitat ja painot.

18.3.     3520g     52cm
1.4.       3740g
7.4.       4060g     53,6cm
29.4.     5050g     57cm

Hitto. Missä välissä siitä pikku angrybirdsistä tuli tommone jäntevä ja terhakka poika?
Näyttääki ihan eriltä kun aiemmin. Nyt sille on sen vanhan ryppysen miehen ulkonäön tilalle tullu ihan omat ihanat kasvonpiirteet ja ilmeet. Voisko oma lapsi olla omissa silmissä yhtään sen täydellisempi. Ei vois. ♥




Janiin, se sai sen rotavirusrokotteen. Hitto vaan kun oon lukenu noista rokotteista sen verran pahaa, ettei yhtään innostais antaa sille mitään vaikka tottakai annan. Toi nyt oli onneks ihan suun kautta annettava litku ja se meni maiskutellessa alas. Sitä en kyllä tienny, että nyt 10 päivän ajan pojan ulosteesta voi tulla meille tää rotavirus, jos sitä jää vaikka pestessä kynsien alle ja sitä kautta kulkeutuu suuhun. 
Hmmmh, mä tässä jo suunnittelin miten tiputtaisin muutamat kilot tota kautta, kun menis päivät tuolla pyntyn kanssa ystävöityessä. Vitsivitsi.
Ei kuulemma pitäis tulla mitään oireita, mutta kyllä meillä ainakin känkkäröitiin koko eilinen päivä mikä on todella ihmeellistä, koska semmosta ei oo ollutkaan. Tai sitten se oli jotain sattumaa, en tiedä.
Tää pneumokokkirokote tuossa 3 kk:n iässä pelottaa ihan sikana. Luin juuri miten yks äiti selitti, että on lapsi huutanut viikon putkeen, eikä näy helpotusta ja toinen selitti miten ei todellakaan halua vartioida sitä lasta koko ajan ettei lakkaa vaan hengittämästä tuon rokotteen vuoksi? Häh, siis jos on vaarana, että lapsi kuolee siihen rokotteesee,n niin miten helvetissä sellasta voidaan antaa niille? Mä en todellisuudessa tiedä noista rokotteista ja niiden tehoista mitään, muutakun ne mitä olen lukenu, mutta ne pelottaa aivan vietävästi!
Toisaalta mietin tuota pneumokokkirokotettakin, että jos pienestä määrästä virusta tulee tuollaiset oireet, niin miten sitten ihan oikeasti sen viruksen saatua ilman tuota rokotetta. On varmasti aika paljon rajumpi homma. Oon ihan sekasin noista ja kun oon tiukkana sanonu ja kysyny neuvolasta noista jutuista, niin ne aina vaan sanoo ettei oo ikinä kuullutkaan että mitään tuollaista olis tullut. Jotenkin tuntuu vaan valehtelevan ja vähättelevän noita juttuja ne neuvolatädit, taikka sitten nää kirjottelevat äidit värittelee noita juttuja. En tiedä kummat on pahempia, mutten millään haluais huomata kuitenkaan noiden äitien olevan oikeassa ja vielä sen verran myöhässä, että on rokotteet jo annettu.. 

Kertokaa mitä oireita teille on tullut rokotteista vai onko tullut mitään?

Ja tekis mieli sanoa, että jättäkää ne rajut pelottavat tarinat jollekin muulle, mutta kyllä tää haluais ihan totuutta kuitenkin kuulla senkin uhalla, että kohta pelottaa vieläkin enemmän..







torstai 24. huhtikuuta 2014

Lenkki

Totajoo.

Tänään sain aamulla lääkäriltä synnytyksen jälkitarkastuksessa luvan alkaa taas juoksemaan. Yay!
Pakkohan se oli heti lähteä kokeilemaan.. Juoksuaskelia ottanu viimeks joskus viime heinäkuussa. Ihan kun olis happoa kurkkuun kaadettu ja joku tunkis kapuloita kylkiluiden väliin
Jos joku tossa on lohduttavaa, on se, ettei tota kestä kun muutamat ekat kerrat ja sitten helpottaa.

Yhdeksässä kuukaudessa atletista kotletiksi, DONE! Ehkä se onnistuu myöskin toiseen suuntaan, mutta vaan helvetisti suuremmalla työllä!

Ja hitto tuntuu että oon ollu ihan liian kauan ilman karkkia koska mä haistoin mun kaukana ohi kävelleistä nuorista karkin hajun! Kiroan tätä nenää ja sen tarkkuutta. Koskaan mitään muuta mulle koskaan tuonu kun miljoonat migreenit ja oksetusolot. Tällä kertaa vaan mieliteon, että kiitos vaan sillekin.


 Ja kyllä. Ehtisin myös otella kuvia niinä hetkinä kun tuntus että lähtee taju ja on pakko hidastaa.




Surkeeta, surkeeta, surkeeta. Mun kymmenen ja puolen minuutin keskivauhti kilometrillä. Häpeä! Tästä ei nyt kuitenkaan oo tie kuin ylöspäin, joten kestän ehkä sen turvin.





keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Tuunailua ja värejä

Jaahas. Tuntuu että on asiaa niin ettei millään pysty kaikkee samaan ymppäämään.
Mutta jos nyt kuitenkin alottaisin tästä koti-asiasta. Matot tosiaan oli täydelliset, mutta se makkarin matto nyt auttamattakin oli liian lyhyt. Siellä se kuitenkin nyt koreilee lattialla pienuuttaan..

Mä myös vihdoin(?) liityin tuonne Pinterestiin. En oo oikeen ikinä ymmärtäny sen olemassaolon tarkotusta, enkä tiedä ymmärränkö nyt vieläkään, mutta inspiraatiokuvia sinne oon nyt keräillyt.
Ja oikeestaan syy miks sinne liityin on se, kun etsiskelin internetin ihmeellisestä maailmasta apua mun parveke ongelmaan, kun se nyt on mitä on. Ja varsinkin nyt se on jonkinlainen mattovarasto, kun siellä lojuu neljä mattoa oottamassa jotain paikanvaihtoa taikka roskista. Roskista varmaan.
Ikinä kun mulla (tai meillä) ei oo ollu lasitettua parveketta, joten en oo ikinä saanu parvekkeesta sellasta millasta olisin halunnu. Tai en tiedä mitä olen edes halunnu, mutta aina on joutunu varomaan kaikkia kankaita ja pehmusteita. Nyt kuitenkin lasitetun parvekkeen ansiosta saisin toteuttaa sinne mitä vaan, MUTTA nyt lyö pää sitten aivan tyhjää! Okei, voisin lähteä ihan sillä liikeenteeseen, että hankkisin ne kauan haluamani polyrottinkiset parvekekalusteet, mutta ne on jotain jäätävän hintasia! Mitä nyt oon löytäny alennuksesta niitä hintaan 599,-. Että jippikaijee. Taitaa jäädä vaan haaveeksi. (PINTEREST-LINKKI)

Ja koska mä vihaan meidän nykysiä kulahtaneita, haalistuneita ja rumia parvekekalusteita, sain Jannelta luvan maalata ne sillä mustalla ylijäämämaalilla, millä maalasin ne keinutuolin jalatkin. Haluisin siis kuitenkin pääväreissään mustavalkosen parvekkeen ja ehkä jonkun kivan korostevärin. Keltanen luultavastikin, kun on kaikkea keltasta muutaman kesän takaa, kun keltasvillitys iski sillon.





Noi nyt ehkä on vähän semmosia, ettei niitä saa tarkalla silmällä katsella. Toivottavasti noi nyt on edes vähän paremman näkösiä, muutakaan vaihtoehtoa en noihin löytänyt, kun ei tosiaan oo varaa laittaa kalusteisiin niin montaa sataa euroa. Noihin vielä jotkut mustavalkoset istuintyynyt ja joku kiva mustavalkoinen matto ehkä. Sitte kesemmällä väriä erilaisista kukista ja ruukuista, niin siinä on mun parveke ideaa pienellä budjetilla. Ei tosiaan se nätein vaihtoehto, mutta hitosti parempi mitä tällä hetkellä toi rojuvarasto on ollut. Ja niin se menkööt tän kesän, kattellaan vuoden päästä uusiks.

Niinjoo ja väreistä puheenollen. Kun täälläkin muutamat ollu huolissaan saako meidän poika mitään värejä elämäänsä, niin minäpä näytän.








Eli kyllä saa. Rehellisyyden nimissä mun täytyy kyllä myöntää, ettei noista oo ykskään mun hankkima, vaan on saatu joko lahjaksi tai sitten jostain pakkauksesta. Tarkotuksena on kuitenkin hommata pojalle se joka ikisellä oleva Fisher Pricen opetuskoira-lelu. Ja oon ihan ihastunu noihin Lamazen leluihin, varsinkin tuohon norsuun ! ♥ Believe it or not! Aivan ihania.

Nyt mä alan kattomaan Tavallista elämää nauhalta ennen kun seitsemältä tulee seuraava ja sit jään odottamaan Toisen kanssa ja Hyvät ja huonot uutiset. Tää ilta meneeki taas teeveen ääressä. Toisen kanssa on aivan loistavan onnistunu suomalainen uus sarja. Ei oo varmaan ollu kertaa etten olis silmät märkinä ja nyyhkyttäen sitä kattonu. Ja taas korjattakoot, etten oo mikään itkijätyyppi, syytän siis edelleenkin synnytyksen jälkeisiä hormoneja tai sitten on vaan aihe osunu liian tuttuun juttuun. Mene ja tiedä.

Ainiin! Luulin, että mulla oli asetuksissa, että kuka vaan voi kommentoida, eipä ollut mutta nytpä on. Se ei silti kyllä äiti tarkota sitä, että sun tarttis joka kohtaan kommentoida "mamin murut! / Hei Henna, äiti täällä -juttuja", se asetus voi meinaan hyvinkin nopeesti vaihtua takasin. Kyllä.








perjantai 18. huhtikuuta 2014

1 kk

Voi veljet. Nyt on sitten kuukaus takana äitinäoloa tuolle pienelle ihanuudelle. ♡
Tasan kuukaus sitten makasin tuskissani suihkun lattialla ja ajattelin etten kehtaa vielä lähteä sairaalaan kun vielä nauravat mulle jos sinne menen heti takas, kun justhan sieltä mut kotiin lähetettiin. Enpä sillon tienny et muutaman tunnin päästä on tuo käärö sylissä! On se ihmeellistä. Kaikki on ihmeellistä.
Miten mun kroppa on osannu tommosen ihmeen rakentaakkaan.. just täydellisen!
Ihanaa yks kuukautispäivää rakkaus!! ♡





 

tiistai 15. huhtikuuta 2014

Ristiäiskutsuja

Eilen sain vihdoin käytyä siellä kirkkoherranvirastossa ja ristiäiset sovin sitten 25.5. Myös 11.5. olis kanssa ollut yks vaihtoehto, mutta sillon ei ollu tarjolla muita kun naispappeja. Eikä mulla mitään niitä vastaan ole, mutta kyllä mä itselleni miespapin haluan. Jos vaan mahdollista.

Lähdin siis eilen hakemaan korttiaineksia ja tein ne valmiiksi, tänään sain jopa postitettua ne. Päätettiin myös nyt sitten pitää ne kotona. Aluks meinaan olin sitä mieltä, että ehdottomasti kirkossa ja kahvitus meillä, mutta olkoon nyt sitten helpomman kautta kaikki samassa paikassa.
Kakunkin laitoin nyt tilaukseen, kun vaikka yritän välillä leikkiä jauhopeukaloa, niin en todellakaan ole semmonen. On kivempi saada hieno kakku, kun että ite lähtisin sörssimään jonkinmoista kamaluutta.


 
On ollu jotenkin kummallinen olo viime aikoina. Tai ehkä ennemminki tuntuu siltä, että mä meen vaan jollain ihme moodilla. Tuntuu etten pysty keskittymään mihinkään, kaikki jää kesken ja jutut menee ihan ohi. Koko aika vaan poika mielessä ja voin kuulla vauvan kitinää ihan ihme paikoissa. Meen vaikka kauppaan, niin puoletkaan niistä jutuista ei tuu edes mieleen kun ajatukset vaan harhailee jossain ihan muualla. Muutenkin mietin, että mihin hemmettiin tää kaikki aika oikeen menee?!
Kaipa toi voi olla ihan normaalia tuoreelle äidille (toivottavasti, etten oo ihan sekasin) ja miksei vanhemmallekkin, mutta itelle se tuntuu niin oudolta, kun ei tommosta ennen oo ollu.
No mutta ehkä tuo pääkin alkaa normalisoitumaan, kun pääsee takas liikunnan pariin. Mulla on ollu niiiin hirvee hinku juoksemaan jo koko raskausaikana ja nyt se on noussu isompiin sfääreihin, kun tietää sen olevan kohta käsillä!
Koiranki kanssa ulkona ollessa on pakko otella muutamia juoksuaskelia ihan vaan verestääksen muistoja kuinka helvetisti se aluks sattuukin.
Jälkitarkastus mulla on muutaman viikon päästä ja toivon saavani ilosia uutisia liikunnan aloittamisen suhteen! Mut hyvin mahdollista kuitenkin, että tulee vaan itku, poru ja parku..

Psst.. muutaman päivän päästä me täällä ollaan jo 1 kuukauden ikäinen! ♥









torstai 10. huhtikuuta 2014

Uutta kotiin

Tilasin H&M:ltä muutaman pikkujutun kotiin. Oon kaivannu ja kaipaan edelleenkin tuonne vessaan jotain kivaa ja nättiä. Nyt kuitenkin löysin muutaman tuikkukynttilän, mikä löysi paikkansa vessan hyllyltä.
Myöskin etin vaipoille tuohon tason päälle jonkinlaista koria tai muuta, mihin sais nätisti vaippoja esille ja käden ulottuville. Toi puulaatikko ei nyt välttämättä ole se paras ja kivoin vaihtoehto, mutta kun sen tilasin, niin hitto siinä ne nyt sitten on!








Mä kyllä luulen, että toi löytää tässä jossain vaiheessa paikkansa keittiöstä, mihin istutan vaikka jotain kukkia kesäksi. Se nyt siihen asti palvelkoot tehtäväänsä tuossa.

Pikku-ukkokin sai oman pikku lemmikin! En vaan voinu olla tilaamatta tota söpöyttä.




Tänään myöskin mun kummitäti kävi moikkaamassa ja toi pojalle ihanan asukokonaisuuden koossa 68, enkä pysty uskomaan, että mun pikkubebestä tulee noinkin iso! ♥ Kiitos vielä!





Sitten meidän matto-ongelmaan. Ollaan nyt jouduttu uusimaan koko kämpän matot, kun vanhat on ollu nii vanhoja, kulahtaneita ja hirveitä. Joten tilasin Hobbyhallista olohuoneeseen suht samanlaisen kun tuossa nytkin on, mutta tollasella "irtovaisella ja heiluvalla karvalla", niinkun Jane aina naureskelee tota mun selitystä. Selittäs ite paremmin sitten piru vie.


Linkki

Lisäks keittiöön ollaan etsitty mattoa jonkun aikaa ja nyt semmonen sitten löyty ja on vielä Jannen valitsema, että ei voi sanoa ettei se saa valita mitään!


Linkki

Myöskin makkari sai uutta mattoa, mutta tilauksen jälkeen tajusin sen olevan aaaivan liian pieni. En jotenkaan ajatellut asiaa loppuun asti, mutta sekin nyt sitten vaan saa luvan mennä sinne kun sen tilasinkin. Tai sitten laitan sen vaatehuoneeseen. Sen hinta ei onneks päätä huimannu, niin ei niin hirveesti harmita.


Linkki

Janne vihaa räsymattoja noiden päätynarujen takia, joten ne saa vissiinkin sitten lähteä. Ihanan näkönen, tykkään, mutta aivan liian lyhyt.

Nyt ootellaan mattoja saapuvaksi ja voisin harkita sen uuden asuntopostauksen tekoa, kun alkaa täälläkin ehkä näyttää siltä että kehtaa esitellä. Toivon vaan että matot olis nappivalinta, eikä tarvis alkaa palauttelemaan.
Nyt vua ootellaha!






keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Kriminaali

No apua. Olihan se mun pajunkissojen repiminen sittenkin rikos. HYI MUA!

http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/saako-pajunoksia-poimia-luonnosta--/1944156


Kiitos ja anteeks.





Vaunuilua

Tänään taas kun ollaan saatu nauttia ihanasta auringosta, päätettiin lähteä pienelle Raisio saitsingille.














Tänään vieläpä löysin hyvän pajunkissapuskan mistä uskalsin lähteä raivolla repimään hieman oksia mukaan. Oli hyvin vielä vähän syrjemmässä paikassakin. Vaikkeikaan noiden repiminen varmaan mikään rikos ole. Silti.






Nyt saa siis pääsiäinen tulla, tervetuloa! Narsisseja ehkä vielä..





tiistai 8. huhtikuuta 2014

Turhauttavaa tiistaita

Oon tässä hieman pohdiskellut, että kauanhan mahtaa mennä kun keho alkaa olemaan taas normaaliolotilassa.
Odotan edelleenkin noiden tikkien täysin parantuvan. On parempia ja huonompia päiviä, mutta kai sekin on yhteydessä lepäämiseen, liikkumiseen ja istumiseen. Odotan kovasti kuukauden päästä olevaa jälkitarkastusta ja sitä tuomiota kuinka kamalaan kuntoon oon kroppani päästäny, eikä liikuntaa voi vieläkään aloittaa.

Saatika!

Lantiopohjanlihakset... huhuuu.. niistä ei pitäis olla mitään kirjotettavaa, kun ne näyttää kadonneen johonkin hyvin hyvin olemattomiin. Okei, olin tyhmä ja naiivi, kun en raskausaikana niitä harjottanu ollenkaan, olenhan mä nuori ja terve ja palaudun helposti. Yep, my ass!!
Paino sun muut asiat mä voin ottaa vielä rennosti, mutta tätä en! Oonkin tässä ottanu tehtäväkseni päivittäin yrittää muistaa hieman harjoitella näitä kyseisiä lihaksia.
Netistäkin jopa etin eri harjotteita ja tietoa asiasta. Näiden mansikan haukkaamisharjotusten luulis toimivan! Ihme touhua kyllä. Mansikoita ja näköalahissejä..

Toinen asia mistä mun oikeestaan piti kirjoittaa on tuo Doomoon imetystyyny. Ei oo kyllä ollu parempaa ostosta kun tuo. Kuinka se palveli mua öisin läpi raskauden. Kuinka ihana sen kanssa on makoilla hyvässä asennossa. Kuinka siitä saa hyvän selkätuen vaikka sängyssä istuessa. Kuinka mukava on syötellä tuota poikaa, kun on hyvä tuki sylissä, eikä hartiat ja selkä oo koko ajan ihan jumissa. Ihan pikkasen on vaan saanut tuo tyyny damagea pukluista ja tän ruhon painosta. Onneks on irrotettava päällinen ja lisätäytteen ostomahdollisuus kun tilanne alkaa näyttää siltä.



Ja kaiken kruunaa se, miten tuo poika viihtyy hyvin tuon päällä turvallisesti, eikä pääse kierähtämään tyynyltä alas.




Mä kyllä siis liputan tuon tyynyn puolesta aivan kympillä! Eli jos joku vaan harkitseekaan, OSTA SE. Hintava? Ehkä. Sen arvonen? Todellakin! 
Itse ainakin oon tehny hitosti turhempia sekä kalliimpiakin ostoksia. 

Nyt yritän saada tehdyksi kaikkia hommia mitä oon lykänny vaan päivästä toiseen ja jopa viikosta seuraavaan. Sais edes vaikka suunniteltua noita ristiäisiä hieman. On mulla sentään jo kutsuttavat paperilla. Edistystä.

Tähän loppuun vielä hieman paino-ongelmaisen tän hetken fiiliksiä!






perjantai 4. huhtikuuta 2014

Aika juoksee, minä en

Huhhei miten aika rientää! En edes tajua, että ollaan huomenna oltu jo kaks viikkoa kotona. Päivät menee ihan hirveen nopeeta ja tuntuu ettei aika riitä mihinkään. Jollei poika kaipaa huomiota, niin sitä todellakin vaatii tuo koira. Monesti miettiny istuvani koneelle alas, muttei se vaan oo onnistunu, kun jommalla kummalla jotain meneillään. Muutenkaan oikeen muista mitään viime viikosta..

Ollaan oltu pojan kanssa niin laiskaa porukkaa, että ollaan heräilty vasta siinä kymmenen yhdentoista aikoihin. Muutenkin herätään vaan kerran yöllä syömiskelemään, niin on menny kyllä todella ihanasti kaikki. Pikkusen on alkanu tuo maha vaivaamaan, minkä luulen noiden D-vitamiinien aiheuttavan, eli ei auta kun vaihtaa nuo maitohappobakteeri- ja D-tipat toiseen.

Imetyksen suhteen oon todella pettyny itteeni, mutta oon tässä nyt parissa viikossa tajunnu sen, että mä olen pojalle paljon rennompi ja ihanampi äiti, kun en oo koko ajan ahdistunu ja stressaantunu. Jotenka olen siis loppettanu koko touhun ja alottanu pullottelun. En oikeestaan jaksa sen enempää selittää asiaa muutakun että se vei joka kerralta semmoset 1-1,5 h, jonka jälkeen jouduin vielä pullottelemaan, kun ei poika saanu riittävästi maitoa musta. Koin asian liian ahdistavaks, niin se sai riittää. Muutenkin kun jouduin koko ajan käyttämään niitä rintakumeja, kun ei siitä muuten senkään vertaaolis tullu mitään, niin se maidon nousu hidastu ihan hirveesti. Ja joltain keskustelupalstalta löysin ihanan kommentin asiaan liittyen.

"Kaikki,minkä äiti kokee oman jaksamisensa kannalta hyväksi, koituu vauvan eduksi. Korvikkeet on hyviä ja jos imetys on hankalaa tai ei onnistu, niin ennemmin pullo kuin jatkuvasti imetyksen kanssa tuskaileva äiti! Äiteinä joudutaan murehtimaan isommistakin asioista, joten tästä ei tarvitse!"
  
Että kiitos tuon kirjoittajalle, siitä tuli parempi mieli asian kanssa tuskailevalle. Nojoo, se siitä.

Painoa on tässä kahdessa ja puolessa viikossa lähteny -14 kg. Vielä toiset samanlaiset, niin ollaan samoissa mitoissa kun raskauden alussa. Huh huh sanon minä!
No iteppä oon ruokaa tätä ääntä kohti lapannu, oma vika ISO sika!!


Hahhah, vaikkei kyllä naurata pätkääkään. Ja kerrottakoot, että tuo ensimmäinen kuva on tosiaan viime juhannuksena otettu _ennen_ raskautta. En siis juonut raskausaikana. Tsiisus tää ruho. No tästä se lähtee!

Ruho tällä hetkellä

Ja vielä mun pientä rakkautta! ♥ ♥ ♥