lauantai 1. maaliskuuta 2014

4. haastepäivä

AAMU


Viikonloppuaamut alkaa yleensä koiran liittyessä meidän väliin nukkumaan ja tuntuu, että mulle ei enää siinä kohtaa yleensä ole tilaa, kun noi kaksi herraa nukkuu ja halailee vierekkäin. Siinä saa natsimutsi väistyä nopeesti vierestä.

Herätyskellon sain laittaa soimaan, kun oltiin taas sovittu yhden pariskunnan kanssa nähdä koirapuistossa yhdeltätoista, kun koirat tulee niin hyvin juttuun ja kerranki on Rufusta isompi leikkikaveri, eikä herra ite ole se suurin ja isokokoisin.

PÄIVÄ


He menee ko paita ja peppu, leikkii yhdessä, juomataukoillaan yhdessä ja viimeks käytiin isolla hädälläki yhdessä vierekkäin. Ihme koiria, hassut.

HIUKSET JA NAAMA


Enpä nyt kovin tänäänkään laittautunu, mutta sain mä sentään pohjan ja ripsarit tähän kuontaloon taiottua. Kauheen vitutuksen jälkeen lähdettiin Myllyyn syömään, kun en hitto tähän ruhoon löydä enää mitään kivasti päälleistuvaa. Ja kun noiden vaatteiden kokeilu alkaa olla yhtä urheilusuoristusta, niin sitä kiukun määrää kun asu ei ookkaan semmonen kun oli kuvitellu. Et hellurei ja hellät tunteet, olispa tää jo kohta ohi, en millään viitteis ootella paria viikkoa yliaikaa, kun nyt ois enää kaks viikkoa laskettuun aikaan ja kun sekin tuntuu jo pitkältä ajalta.

RUOKA


 

Käytiin Rico Delissä syömässä ja pakkohan mun oli ruinata vielä Spice Iceen hakemaan pikkasen jötlöä! Ricossa aloin ahneudessani mättää ruokaa naamaani, kunnes onneks muistin kuvan oton ennen ko oli lautanen tyhjä. Ahne mikä ahne.

ILTA



Tänään meijän iltaan kuulus enempi ja vähempi eläimiä, kun käytiin kattomassa Jannen kaverin perjantaina tullutta Amerikanakitapentua. Voi se oli semmonen lutunen hitto vie. Kauhee pentukuume iskee tietysti itelleenkin, kun tommosia pääsee kattomaan, mutta ehkä me saadaan odottaa sen tulemista muutaman vuoden. Pakko kyllä todeta, että toista rotikkaa en välttämättä enää halua, riittää kun tosta yhdestä saa fiksun aikuisen ja toi uhmaikäily loppuis.

Sit lähdettiin toisilta kavereilta lainaamaan järkkärin laturia, kun tietysti mä olen omani hävittäny, kun sen viimeks olen joskus viime kesänä ladannu, enkä ole sitä sen koommin enää nähny. Jannen mukaan se löytyy kuitenkin jostain mun laukuista, kun niitä vaan lähtis kaivelee läpi. Harmikseni se on vaan ollu monet tuhannet kertaa oikeessa loppujen lopuks. Ehkä mä sit ryhdyn siihe tässä joku päivä ja käyn ne läpi.. toivon sen kyllä löytyvän jostain ihan muualta.

Anyway, nyt saa sitten vauva tulla, kun on kameran akku täynnä ja tänään myllystä löyty pojalle pinnikseen sopiva peittokin. Sen hoitotason lipaston päälle vielä kun sais hankittua, olis kaikki kutakuinkin melkeen hankittu, jollei nyt huoneen mattoa ja verhoja lasketa, mutta niitä nyt ei vauvanhoitoon itsessään tarvitse.

Ja aina eläinten suosiossa tuo mies. Onhan se munki, nii ymmärtäähän sen. ♥





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti