torstai 2. tammikuuta 2014

Uusivuosi ja uudet kujeet

Kuva: google

Olkoon tää vuosi yhtä ihana kuin viime vuosikin. 2013 vuosi oli mun elämäni ehkä suurin erilaisten tapahtumien vuoksi. Tammikuussa valmistuin koulusta, jolloin musta tuli parturi-kampaaja-meikkaaja-maskeeraaja. Helmikuussa avasin oman parturi-kampaamon Turkuun ja saanu nauttia työnteosta. Kesäkuussa 4-vuotis päivänä saapui kihlat ja heinäkuun 13. päivänä plussasin. Elokuussa Rufuksella tuli vuosi täyteen ihastuttamalla ja ehkä vähän vihastuttamalla meidän elämää. <3 Ja kun niin paljon hyvää, niin miksei sitten pahaakin. Rakas ystävä poistui tästä maailmasta lokakuun lopulla ja ikävä on hitonmoinen ja vaikea se on vieläkään aina ymmärtää, että yhteyttä ei saa eikä enää nähdä. Ikävä. <3 Kuitenkin näiden hyvien ja huonojen tapahtumien rinnalla oon saanu nauttia odotuksesta, mikä on menny tähän asti suht hyvin ja kivuttomasti. Eikä ainakaan voi sanoa, etteikö olisi haluttu ja toivottu. <3 Hieman olen pyytänyt, mutta aivan sairaan isoa olen saanu. Kiitos siitä.

Uudenvuoden aattona meillä oli neuvola 29+2. Verenpaineet oli ok, sykkeet +140, sokerirasitustestin tulokset oli loistavat, hieman alhasemmat kun ensimmäisellä kerralla. Huh. Sf-mitta oli 27 cm viime 22,5 cm (rv23+2) sijaan. Poju oli pää alaspäin niinkuin olin ajatellutkin, koska hikka tuntuu tuolla todella alhaalla ja tyyppi näyttää täyttävän toisen puolen vatsasta kummallisesti. Täti ultras nopeesti katsoessaan asentoa ja siinä se pylly oli missä olin sen ajatellutkin olevan. Pikku pakarat loisti vaan ruudulla! Ei mitään hellyyttävämpää voi olla! <3 
Painoa olen kerännyt ihan liikaa raskauden aikana ja täti kyseli mun sokerinsyönnistä ja myönnän sen olevan ihan liian suurta. Varotteli liian nopeasti kasvavasta sikiöstä ja toivoi mun sitä hieman vähentävän, vaikka ei nyt mitään huolta ollutkaan.
Tosiaan mitään uudenvuoden lupausta en ajatellut edes tehdä, kun näin monen vuoden kokemuksella tiedän, että niillä ei loppujen lopuks ole mitään merkitystä, mutta tää sokerihiiri-meininki pitää nyt loppua ainakin sitten tonne synnärille asti! Mihinkään karkkilakkoonkaan en oo menossa, mutta pikkasen jos kontrollois tota sokerin puputtamista ja miettis vähän enemmän mitä sinne suuhunsa laittaa. Oon kyllä niin repsahtanut kaikessa plussaamisen jälkeen, että hohhoi! Synnytystä odotan tottakai siksi, että saadaan pikkukäärö kätösiin, mutta myös että saan oman vartaloni takasin. Se toimis normaalisti, eikä pistäis hanttiin erilaisissa tilanteissa. Sais tehdä niitä asioita kun itse haluaa ja niin kuin haluaa. Älkääkö ymmärtäkö väärin, en vaihtais hetkeekään pois. Mutta silti..

Tänään aamulla lähdin ulkoilmaan ensimmäistä kertaa tänä vuonna. Eilinen oli tosiaan mun osalta kalsaripäivä, enkä vaivautunu edes yöppäriä päältäni ottamaan. Päivä meni totaalisesti Supernaturalia katsoessa sohvalla lököillen, mikä oli ihan hyvä kun aamusta asti vatsaa kiristi ärsyttävästi ja oli hieman tukalahko päivä muutenkin. Muutenkin ihan kiva, kun tää ja ens viikko on hieman tyngemmät, se tarkottaa lisää lepopäiviä selälle ja jaloille.

Ens viikolla meillä alkaa synnytysvalmennus mitä odotan ristiriitasesti. Haluan tietää asioista ja tapahtumasta, mutten kestä jos siellä on joku ihme tantta mikä hehkuttaa kuinka hieno asia se on ja kipu on vaan hyvästä kun kertoo että asiat etenee! Sanois vaan suoraan, että se tulee olemaan helvetillistä ja tulet varmasti miettimään että mikä saatana sai sut haluamaan jotain tämmöstä! Mutta, siitä enempi sitten kun on sen aika.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti