perjantai 24. tammikuuta 2014

Synnytysvalmennus osa 3 ja 32+4 neuvola

Koko ajan ajattelin tän viimeisen kerran olevan se turhin, mutta toisin kävi. Tästä sain kaikista eniten irti ja hyödyllisiä vinkkejä talteen. Mies nyt on joka kerta ylpätty täyteen uutta tietoa, mikä on ollu tosi hienoa. Sekin on yllättänyt mut täysin, että itse puhelee näistä valmennuksessa läpi käydyistä asioista jälkikäteen ja kyselee jos on mieltä askarruttanut jokin. 



Enivei, mä oon ollu se hiton ärsyttävä kyselijä noissa tapaamisissa, kaikki tuntuu istuvan ihan hiljaa tuppisuuna ja minä kyselen minkä kerkiän joka välissä kun herää uusia kysymyksiä. Sitten kun on kysymyksiä kysytty, niin muutkin rohkaistunu kysymään lisäkysymyksiä. En tiedä mikä siinä on niin vaikeeta avata se suunsa muiden edessä ja osoittaa, että mä en ihan oikeesti osaa noita juttuja. Tiedä sitä sitten.
En esimerkiks tienny ollenkaan kuinka kauan keitellä noita tutteja/tuttipulloja siinä vedessä, saatika kauan äidinmaito säilyy jääkaapissa/pakkasessa. Maidonkerääjänkin hän esitteli kun pyysin, samoin rintakumit. Myös pyysin apua tuossa kantoliinan sidontaohjeissa, ja lupasikin auttaa mua siinä seuraavan päivän neuvolakäynnillä. Ei noista nettiohjeista oikeen ota selvää, varsinkaan kun kaikki on selitetty ilman mitään kuvia. Tuolta kuitenkin löytyy noita sidontaohjeita jos niitä joku miettii.

Eilisen vapaapäiväni pyhitin koiralle, pakkaamiselle, kaupungilla ravaamiselle ja neuvolalle. Oon tuohon isyyspakkaukseen tilannu netistä muutamia juttuja, kun tuntuu niin huonosti kaupoista mitään isijuttuja löytyvän. Lisäks oon kierrelly kaikki kaupat ja ettiny tiettyjä tarpeellisuuksia, mutta vielä sieltä puuttuu aika lailla kaikkea. Ehkä lisää tollasia vauvan pikkutarvikkeita ja sitten isimiehelle pientä evästä koppaan, niin se olis sitten siinä. Hänelle annoin pikku vinkkinä, että mulla on hänelle pikkujuttu ystävänpäivänä, ihan vaan varotukseksi ettei tuu mitään "et sitten viittiny sanoa, että hankit jotain" -mutinaa. Kuvaa laitan sitten kun on pakkaus valmis ja toimitettu oikeaan osoitteeseen. On meinaan tuo mies jollainlailla osottanu mielenkiintoaan tätä blogia kohtaan ja pelkäänkin sen saavan tietää asiasta etukäteen tätä kautta. Ehkä siks hukutan tän osan tänne tekstiviidakkoon, kun ei se kuitenkaan jaksa otsikkoja enempää lukea.

Neuvolassa oli kaikki hyvin, vatsa kasvaa tasasesti ja sf-mitan mukaan, mikä oli nyt 30 cm ja vatsaa aikansa paineltua kertoi ettei mikään iso vauva ole kyseessä. Huh, se helpotti jonkun verran mieltä, kun pelko perseessä miettiny, että sielä on joku 6 kilonen jantteri! Poju on ollu monet viikot jo pää alaspäin ja edelleenkin kuulemma sielä niinpäin hillutaan. Meinas, ettei usko sen enää kääntyvän, kun on niin kauan viihtynyt sielä näinpäin. Kertoilin noista sattumattomista supistuksista ja kun alko selvittämään, että kun saavutetaan rv 34 , ei aleta enää mitään estohommia tekemään, vaan vauva on siinä kohtaa tervetullut. Ja kun kerto siihen olevan puoltoista viikkoa aikaa (kun en itse ollut tätä tajunnut), iski kumma pikkujännitys tuonne vatsan puolelle. Hitto, se vois olla menoa melkeen koska vaan! A-pua. 

Sais lastenhuoneen valmiiksi, kodin kuntoon ja työt hoidettua, niin olet maailman odotetuin asia ja hyvin tervetullut! Sitä ennen ei kuitenkaan olis asiaa vielä tälle puolelle, pysyttelen vaikka jalat ristissä päälläni seisoen siihen asti!

Ja vielä lopuksi, että hain eilen äitiyspakkauksen mikä vihdoin saapus. Ehkä mun ei kannattais sanoa tätä ääneen, mutta olin kyllä niin järkyttyny siitä sammakkopussilakasta, oranssista bodystä, oranssipilkullisista housuista ja valkosesta talvipiposta.. Huh huh. Ne kyllä joutaa johonkin hyvin kauas meidän vauvasta, ja joo olen turhamainen, mutta mikä puusilmä valitsee noita värejä? Ei ne muutkaan värit mua mitenkään miellyttäny, mutta tulee kyllä käyttöön ainakin sitten kotioloissa. Eniten yllätyin siitä siilipussista mikä olikin paljon kivempi mitä olin kuvista kattonu. Aika isoja vaatteet vaan oli, mutta on sitten pojan kasvettuakin jotain mitä pukea päälle. Mieheltä alko kauhea ripitiys miten oon niin pinnallinen, että mitä väliä mitä sillä vauvalla on päällänsä, kunhan sillä on lämmin. Sama kun ollaan saatu joskus aikoinaan Vauva(?)-lehden tilaajalahjana nallepuh-pussilakanat, mitkä joutaa samaan paikkaan noitten sammakoiden kanssa, niin se on kuulemma ihan sama mitkä lakanat sillä sielä kehdossa on, kunhan on. Mä en kuulemma yksinkertasesti voi olla tosissani, että olen heittämässä ne pois. Voi hemmetti, onneks sillä ei oo kauheesti sanavaltaa tässä sisustusasiassa. Oon ehkä sitten tosi kamala ihminen, mutta sitten olen ja olen sitä loppuun asti. Piste.

// Pikkulisäys ja huomio, ettei ole tarkoitus tuottaa kenellekään mielipahaa asiasta. Niinkuin olen aiemmin monet kerrat todennut olevani värivammainen ihminen ja ärsyttävän tarkka tietyistä asioista. And that's who i am..




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti