keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Synnytysvalmennus osa 1 ja muuta shaibaa

Elikkä se oli tosiaan eilen ensimmäistä kertaa. Eikä se oikeestaan ollu yhtään niin paha kuin mitä mä olin ajatellut, mä jotenkin näin meijät jossain lattialla istumassa ja harjoittelemassa puuhpuuhpuuh-hengittämistä ja jotain ihme asentoja. Ihan tuoleilla kuitenkin istuttiin (huh) ja puhuttiin ensimmäisenä suhteesta omaan kumppaniin ja lapseen. Sen jälkeen oikeestaan käytiin läpi erilaisia loppuraskauden vaivoja, närästystä, ummetusta, selkäkipuja, nukkumista, liikkumista yms. Ens kerralla sitten aiheena synnytys ja kivunlievitykset, päästään jopa katsomaan jotain synnytysvideota, jeij. Oon kyllä niitä jo melko ahkeraan laittanu miehen kattomaan ettei sitten mitään tulis yllätyksenä! Haha. Että ihme juttuja ne ihmiset itestään joujoutubeen laittaakin..

Mulla alkaa vaan usko loppumaan tän selän kanssa miten jaksan vielä mahdollisesti sen kymmenisen viikkoa. Yöt menee hirveissä kivuissa ja se yltää niin paljon jo mun päiviinkin, että koko ajan selässä hyvin tuskanen olo. Tukivyö helpottaa ala- ja ristiselän kipuja, mutta tuo lapaluiden välissä oleva kipu on ehkä se pahin. Luojalle kiitos obh nordican hierontaistuimsesta!! Tosta hieronnasta en oo ollenkaan kysyny että miten sen kanssa on, onko se vältettävien asioiden listalla, mutta vaikka olis niin ei voi mitään. Eipä oo vaihtoehtoja jos haluaa selvitä ilman särkylääkkeitä. Töitäkin olis jaksettava vielä neljä ja puol viikkoa. Sekin on outoa miten se voi kuulostaa samalla ihan saa-ke-lin lyhyeltä ja pitkältä ajalta! Mä vähän kyllä funtsisin, että kun parin viikon päästä muutto koittaa ja työmatka pitenee, vähentäisin työpäivien pituutta siten, että lopettaisin päiväni samaan aikaan kun mieskin, niin pääsisin sitten kyydillä kotiin. Joudun kulkemaan nimittäin sellasella bussilla joka kulkee muutaman kerran tunnissa ja kiertää ihan pirun pitkän matkanki vielä. No, siihenkin on vielä aikaa.

Asiasta kukkaruukkuun ja takas, meinaan eilen meni vihdoin totaalisesti hermo tähän mun levenevään kroppaan ja itku ei ollu kaukana kun kaivoin mittanauhan esille.. yhh. Onneks en oo mitenkään herkistelijä, meinaan semmonen olis voinu saada vaikka paniikkikohtauksen ja kunnon slaakin! Vaikka mä kuinka lupailin olla aloittamatta minkään sortin herkkulakkoa, mutta nyt se vaan kyllä alko! Meillä näitä nyt on vuosien mittaan ollu erilaisia ja eripituisia. Ensimmäinen suurempi tämmönen tais olla sadan päivän heselakko, joka kestikin loppujen lopuks muutaman vuoden. Toinen isompi herkkulakko alko vuos sitten ja kesti sata päivää sekin. Molemmat meni loppujen lopuks aika kivuttomasti ja toivon sitä nytkin. Tää vaan sais kestää tonne kesäkuuhun asti, meinaan kaasona toimiminen pullamössönä ei innosta alkuunkaan. Luojan kiitos  tuo liikkumisen into ei oo hävinny mihinkään ja odotanki ihan hirveesti, että pääsee taas toimimaan kroppansa kanssa normaalisti! Tietty se voi olla hieman hankalampaa kun ennen lasta, mutta eiköhän sitä keinot keksi?

Harpataas taas hieman eri aiheeseen, nimittäin tuttipulloihin. Oon nyt etsiskelyjen jälkeen löytäny luultavasti sen tuttipullojen The Tuttipullon! Ainu Medela Alma -syöttöratkaisu. Tarkoitus oli että haluan semmosen koliikkipullon ja etsiskelin niistä parasta vaihtoehtoa, kunnes törmäsin tohon. Tuo sivuilla oleva esittelyvideo sai mut myytyä ihan totaalisesti, enkä halua enää muita tuttipulloja (klikkaas TÄSTÄ). Luoja kun ihminen on typerä mainonnan uhri! Mutta mitäs, omalle vauvalle vain parasta! Että näin.

Tässä tätä kirjoitettua pitkin aamua asiakkaiden välissä huomaan miten tässä saakin "hyvästellä" asiakkaat, kun eivät enää ehdi käymään ennen äippäloman alkua. Tulee kyllä hirveen haikee mieli ja huomaa kuinka paljon tykkää työstään ja asiakkaistaan. Voi veljet, muutama viikko eteenpäin niin voi olla ihan erilainen suru puserossa, kun sitä oikeesti on jäämässä pois, mutta varmasti samalla jo odottaa pois jäämistä. Ristiriitaseks vaikuttaa tääkin juttu menevän.. 
Tänään mut vielä yllätettiin ihanalla lahjalla, kun parturi-kampaamon entinen omistaja ja meidän perhetuttu teki yllärikäynnin lapsenlapsensa kanssa. Keskimmäinen lapsenlapsista oli vielä taiteillu meille pikku kapalokortin ja vielä oikean värisenkin.



Tästähän tuli oikeen sekametelisoppa, mutta näillä mennään tällä kertaa. Oon seuraavaks meinannu ja hieman alottanu tekemään tämmöstä pienimuotosta asuntopostausta nykysestä ja sitten vielä myöhemmin uudesta asunnosta. Kattotaan mitä tulee.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti