perjantai 31. tammikuuta 2014

Vauvanhuone ennen remonttia

Tässä siis nykystä ilmettä vauvanhuoneesta. Vaaleanpunaista ja vaaleanpunaista. Näyttää olleen prinsessa Adan huone aiemmin. En vain oikein tiedä millä ihmeen taialla saan noi peilikirjaimet pois tosta ovesta, kun nopeasti tuli yritettyä niin peili vaan särkyi ja vei mukanaan hieman oveakin. Eikai noita nätisti tuu kyllä irti tosta saamaan. Meillä onneks on suunnitteilla hankkia tänne uudet ovet. Haluaisin sellaiset kolmipeiliset ovet, mutta tuon koiran ovien raapiminen on semmosessa vauhdissa ettei sellasta investointia viitsi vielä siis tehdä.


Tuo lasten vaatekaappi jäi aiemmilta asukkailta, kun ei tainnut olla enää sille käyttöä. Ja meillehän se passaa paremmin kuin hyvin. Tuleehan meille vielä se lipasto, mutta olen ajatellu sen olevan enemmänkin vaipoille ja muille härpäkkeille. Tällä hetkellä kaappia täyttää kaikki vauvan hankinnat, sitterit, leikkimatot, kantoliinat, vaipat ja muut kaikki ihme tarvikkeet.
Meidän vanha makuuhuoneen lamppu laitettiin nyt tuonne, kun ostettiin uus pähee makkarin lamppu, joka varmaankin esitellään siinä tulevassa asuntopostauksessa. Enempi blingblingiä pitää olla!

Nyt sitten jää vaan nähtäväksi ihan itsellenikin mitä huoneeseen saadaan aikaan ja mihin kaikkiin erilaisiin valintoihin päädytään. Jotain kuitenkin maltillisempaa ja hieman neutraalimpaa olis tarkoitus olla luvassa. Katsotaan vaan kuinka paljon tääkin homma lähtee lapasesta kun alkuun päästään. Ja se on pelottavaa, että ihan itteänikin pelottaa..




Kiirusta

Huh muuttoa! Nyt alkaa kämppä näyttämään ja tuntumaankin jo kodilta. Aikamoisia ollu vaan nää päivät ja sanonkin, että on kyllä viiminen kerta kun suostun tässä vaiheessa raskautta muuttamaan! Jollei sitten selkä ole kipeä, niin iskias vaivaa, on muuten vaan tukala olla, jalat särkee, supistelee tai muuten vaan väsyttää niin saakelisti! Luojan kiitos se on nyt ohi. 
Seuraavaks olis tarkoitus alkaa vauvanhuoneesta tapetteja repimään ja käydä uudet hommaamassa. Saatika saada ne seinille ja käydä ostamassa tarvittavia kalusteita. Eipä pitäis tuo aika ainakaan käydä pitkäks siihen asti. Ja joo, mulle on turha toitottaa rauhottumisesta, kun ei se kuitenkaan onnistu. On mulla vapaapäivä tai ei, niin melkeinpä illalla vasta istun alas ja rauhotun. Toivottavasti ei vaan synnyttämään lähetä ennen aikojaan. 
Näinkin viime yönä unta luultavastikin limatulpan irtoomisesta, huhhuh. Oli se semmonen istukan kokonen mötikkä, ehkä nyt ei tässä elämässä onneks kuitenkaan. 

Taas pienmuotosta asuntopostausta on tulossa kunhan koti saadaan kunnolla valmiiksi ja tavarat löytäis kunnolla oikeet paikkansa. Ensiks kuitenkin yritän saada aikaseks otettua vauvanhuoneesta tän hetken kuvaa, siellä nyt vaan on kaikki vaunut, rattaat ja muut härpäkkeet sikin sokin, mutta se ei nyt saa häiritä. Yritän siis joku ilta päästä istumaan rauhassa alas ja saada jotain tällaista aikaiseks. Tää päivä mene mukavasti vielä muuttaessa, kun viimiset tavarat haetaan pois ja osa viedään kaatopaikalle. Illalla vielä avaintenluovutus ja sit olis se homma pulkassa. Huokastaan helpotuksesta ja toivotaan, että vähän helpottais tää kiirus.

Hirrrveen väsynyt raskaan työn raataja







perjantai 24. tammikuuta 2014

Synnytysvalmennus osa 3 ja 32+4 neuvola

Koko ajan ajattelin tän viimeisen kerran olevan se turhin, mutta toisin kävi. Tästä sain kaikista eniten irti ja hyödyllisiä vinkkejä talteen. Mies nyt on joka kerta ylpätty täyteen uutta tietoa, mikä on ollu tosi hienoa. Sekin on yllättänyt mut täysin, että itse puhelee näistä valmennuksessa läpi käydyistä asioista jälkikäteen ja kyselee jos on mieltä askarruttanut jokin. 



Enivei, mä oon ollu se hiton ärsyttävä kyselijä noissa tapaamisissa, kaikki tuntuu istuvan ihan hiljaa tuppisuuna ja minä kyselen minkä kerkiän joka välissä kun herää uusia kysymyksiä. Sitten kun on kysymyksiä kysytty, niin muutkin rohkaistunu kysymään lisäkysymyksiä. En tiedä mikä siinä on niin vaikeeta avata se suunsa muiden edessä ja osoittaa, että mä en ihan oikeesti osaa noita juttuja. Tiedä sitä sitten.
En esimerkiks tienny ollenkaan kuinka kauan keitellä noita tutteja/tuttipulloja siinä vedessä, saatika kauan äidinmaito säilyy jääkaapissa/pakkasessa. Maidonkerääjänkin hän esitteli kun pyysin, samoin rintakumit. Myös pyysin apua tuossa kantoliinan sidontaohjeissa, ja lupasikin auttaa mua siinä seuraavan päivän neuvolakäynnillä. Ei noista nettiohjeista oikeen ota selvää, varsinkaan kun kaikki on selitetty ilman mitään kuvia. Tuolta kuitenkin löytyy noita sidontaohjeita jos niitä joku miettii.

Eilisen vapaapäiväni pyhitin koiralle, pakkaamiselle, kaupungilla ravaamiselle ja neuvolalle. Oon tuohon isyyspakkaukseen tilannu netistä muutamia juttuja, kun tuntuu niin huonosti kaupoista mitään isijuttuja löytyvän. Lisäks oon kierrelly kaikki kaupat ja ettiny tiettyjä tarpeellisuuksia, mutta vielä sieltä puuttuu aika lailla kaikkea. Ehkä lisää tollasia vauvan pikkutarvikkeita ja sitten isimiehelle pientä evästä koppaan, niin se olis sitten siinä. Hänelle annoin pikku vinkkinä, että mulla on hänelle pikkujuttu ystävänpäivänä, ihan vaan varotukseksi ettei tuu mitään "et sitten viittiny sanoa, että hankit jotain" -mutinaa. Kuvaa laitan sitten kun on pakkaus valmis ja toimitettu oikeaan osoitteeseen. On meinaan tuo mies jollainlailla osottanu mielenkiintoaan tätä blogia kohtaan ja pelkäänkin sen saavan tietää asiasta etukäteen tätä kautta. Ehkä siks hukutan tän osan tänne tekstiviidakkoon, kun ei se kuitenkaan jaksa otsikkoja enempää lukea.

Neuvolassa oli kaikki hyvin, vatsa kasvaa tasasesti ja sf-mitan mukaan, mikä oli nyt 30 cm ja vatsaa aikansa paineltua kertoi ettei mikään iso vauva ole kyseessä. Huh, se helpotti jonkun verran mieltä, kun pelko perseessä miettiny, että sielä on joku 6 kilonen jantteri! Poju on ollu monet viikot jo pää alaspäin ja edelleenkin kuulemma sielä niinpäin hillutaan. Meinas, ettei usko sen enää kääntyvän, kun on niin kauan viihtynyt sielä näinpäin. Kertoilin noista sattumattomista supistuksista ja kun alko selvittämään, että kun saavutetaan rv 34 , ei aleta enää mitään estohommia tekemään, vaan vauva on siinä kohtaa tervetullut. Ja kun kerto siihen olevan puoltoista viikkoa aikaa (kun en itse ollut tätä tajunnut), iski kumma pikkujännitys tuonne vatsan puolelle. Hitto, se vois olla menoa melkeen koska vaan! A-pua. 

Sais lastenhuoneen valmiiksi, kodin kuntoon ja työt hoidettua, niin olet maailman odotetuin asia ja hyvin tervetullut! Sitä ennen ei kuitenkaan olis asiaa vielä tälle puolelle, pysyttelen vaikka jalat ristissä päälläni seisoen siihen asti!

Ja vielä lopuksi, että hain eilen äitiyspakkauksen mikä vihdoin saapus. Ehkä mun ei kannattais sanoa tätä ääneen, mutta olin kyllä niin järkyttyny siitä sammakkopussilakasta, oranssista bodystä, oranssipilkullisista housuista ja valkosesta talvipiposta.. Huh huh. Ne kyllä joutaa johonkin hyvin kauas meidän vauvasta, ja joo olen turhamainen, mutta mikä puusilmä valitsee noita värejä? Ei ne muutkaan värit mua mitenkään miellyttäny, mutta tulee kyllä käyttöön ainakin sitten kotioloissa. Eniten yllätyin siitä siilipussista mikä olikin paljon kivempi mitä olin kuvista kattonu. Aika isoja vaatteet vaan oli, mutta on sitten pojan kasvettuakin jotain mitä pukea päälle. Mieheltä alko kauhea ripitiys miten oon niin pinnallinen, että mitä väliä mitä sillä vauvalla on päällänsä, kunhan sillä on lämmin. Sama kun ollaan saatu joskus aikoinaan Vauva(?)-lehden tilaajalahjana nallepuh-pussilakanat, mitkä joutaa samaan paikkaan noitten sammakoiden kanssa, niin se on kuulemma ihan sama mitkä lakanat sillä sielä kehdossa on, kunhan on. Mä en kuulemma yksinkertasesti voi olla tosissani, että olen heittämässä ne pois. Voi hemmetti, onneks sillä ei oo kauheesti sanavaltaa tässä sisustusasiassa. Oon ehkä sitten tosi kamala ihminen, mutta sitten olen ja olen sitä loppuun asti. Piste.

// Pikkulisäys ja huomio, ettei ole tarkoitus tuottaa kenellekään mielipahaa asiasta. Niinkuin olen aiemmin monet kerrat todennut olevani värivammainen ihminen ja ärsyttävän tarkka tietyistä asioista. And that's who i am..




keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Raskausajan yläselkäkipu ja rits

Se on kyllä jotain ihan hirveetä, kun alkaa oma keho toimimaan vastoin kaikkia sääntöjä, etkä voi itse niihin mitenkään vaikuttaa. Se, että oma kroppa menee toimintakyvyttömäksi, mieli toimii samanlailla kuin ennenkin, kroppa ei. Mä en taida tänä loppuaikana saada nauttia enää yöunistani makuuasennossa kun ei selkä kestä sitä enää alkuunkaan. Istuvalteni olen muutamat yöt nukkunu ja näin taitaa mennä sitten loppuun asti. Ei siinä mitään hyviä unia tule, kun heräät semmoset keposet 20 kertaa yössä, mutta kunhan nyt ees muutaman tunnin nukkuis että jaksais nää loppupäivät töissä. On tää kyllä suoraan sanoen ihan helvetin perseestä, enkä halua miettiä onko tää sitä pahinta, vaiko paheneeko se tässä vielä sen 8 viikon ajan. Luojalle lisäkiitosta noista hierontaistuimista, niissä on menny monet yöt, kun menee selkä niin lukkoon ettei tiedä enää miten päin olla. Itku ei oo kaukana ja meinaa seisovalteen nukahtaa, kun on niin järkyttävän väsynyt! Olen nyt lyhentäny mun työviikkojani sen verta, että olen joka toinen päivä töissä ja ihan vaan tän takia. Muuten mulla ei olis mitään valittamista ja olo olis suhteellisen hyvä. Kaikista oudointa koko hommassa on se, ettei kyse ole ala- tai ristiselästä, vaan yläselästä ja lapojen välistä kainalosta kainaloon tuntuun, kuin joku kiristäis liinaa rinnan ympäri ihan täysiä. Olen yrittäny löytää kohtalokumppaneita tässä asiassa, mutta tuntuu että monia vaivaa just nää alaselkävaivat. Yhden kirjotuksen löysin ja tuntus ihan omalta tekstiltäkin vielä.

"Nyt on rv 29 menossa ja viikko sitten alkoi voimakas yläselkäkipu. Kyseessä lienee vanha vaiva joka nyt on taas vaivata. Kipu on niin voimakasta etten pysty nukkumaan kuin korkeintaan tunnin kerrallaan ja makuuasento on yhtä tuskaa. Nousin viimeyönä kolmen aikaan ylös vaikka olin puoli kahden maissa ottanut kaksi panadolia, mutta tuo kyseinen särkylääke ei auta yhtään. Istuin sitten sohvalla kaksi tuntia ja käveleskelin ympäri taloa. Kipu hieman helpottaa päivisin kun ei makoile ja on kokoajan vähän liikkeessä, mutta pitäähän minun saada nukuttuakin."

Että näin, näillä mennään sitten luultavastikin loppuun asti. Mua on vaan alkanu kauhistuttamaan josko tää kipu ei lähdekkään masukin ulostauduttua, kun tuntuu että haluis jonkun rusauttavan selän oikeen kunnolla oikeeseen asentoon. Voi kun tää selkätuska olis vaan ohi.. Ja viikonloppuna tapahtuva muutto ja tää pakkaaminen, nosteleminen ja  touhuuminen ei oo auttanu asiaa kyllä alkuunkaan. Tää viikko kun on ohi, tai olis edes lauantai-ilta, niin mä huokasen helpotuksesta, sitten kun äippäloma alkaa, huokasen muutaman kyyneleen kera.

Ja joo kyllä, lisää ihanuutta tässä kropassa.. Mun jenkkikset sano RITS !! Ne on kyllä jotain vanhoja teinivuosien arpia, mitkä on nyt ottanu sitten itteensä lisää pituutta. Toivottavasti ne ei enää tosta pitenis tai lisenis, ainakaan siirtyis tuolta tuohon itse vatsanseudulle. Osais vaan kantaa tämmöset ylpeesti joinain taisteluarpina, mutta ei. Lisäkamaluutta tähän kroppaan vaan.

Valivalivali valivali... kiitos ja anteeks.




sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Tarvittavia vastasyntyneelle

Aloin eilen miettimään mitä kaikkea meiltä vielä puuttuu ja mitkä on niitä tärkeitä tarvikkeita vastasyntyneelle pikkuselle. No kyllähän kaikkea saa vielä hankittua sen jälkeenkin, mutta olis se hyvä olla kaikki valmiina pahan päivän varalle. Äitiyspakkaus meille tulee vasta kahden viikon kuluttua ja listasta varmasti poistuu osa tarvittavista sen saapumisen myötä. Onkohan vielä jotain listalta puuttuvaa mikä olis tarpeellista? Ja laiska nappaa tabletista kuvan, kun alkais niitä erikseen tänne kirjottelemaan.


Pehmeä harja, kynsisakset ja lämpömittari tietääkseni tulee ainakin ä-pakkauksen mukana. Ja sen jälkeen hoidetaan loput ostokset. Lisäks sitten eilen mulle selvis, että rintapumppu ja maidonkerääjä on eri asia? Semmosen maidonkerääjän mä löysinkin tänään kaupasta, mutten ihan vielä ole ymmärtäny sen käyttötarkotusta. Jos imettää ja toisella rinnalla käyttää tätä maidonkerääjää, niin miksei siinä sitten voi pumppailla toisesta rinnasta jos se niin vuotaa? Ehkä mä ymmärrän tän homman sitten kun on sen aika.

Lähdettiin siis tänään aamupäivästä kiertelemään kauppoja, kun halusin itselleni jumppapallon missä istuskella tukalan olon tullen. Cittarissa pyörittiin ja ja katteltiin myös noiden tuotteiden hintoja, sekä mitä heiltä mahtaa niistä löytyä. Ainakin Medelan tuttipulloja sekä rintapumppu oli. Ja halvempia mitä olin Oz Babyn sivuilta kattonut. Lisäks meiltä puuttuu vauvalle tämmöset lämpöhaalarit, kun ne ä-pakkauksen mukana tulevat on mun tietääkseni aika isot, mitkä menis sitten ehkä ens talvena. KappAhlista käytiin tämmönen lämpöpussi ostamassa minkä saa vyötettyä turvakaukaloon kiinni, eikä tarvitse erikseen mitään haalaria pukea. Kaveripariskunta tämmöstä suositteli ja uskon sen olevan hyvä neuvo ja valinta. Lisäks mukaan tarttus muutama pikkututti.

Hyvä ja halpa jumppapallo löydettiin viimein HongKongista ja vaihtoehtoja oli 65 cm ja 75 cm. Päätin ottaa suuremman, kun pelkäsin pienemmän olevan liian pieni. Mutta voin kertoa näin 160 senttisenä pätkänä, että toi pienempi olis parempi istumiselle, varsinkin jos omistaa tämmöset Tyranosaurus Rex -raajat niin kuin minä. Nojoo, oli siitä pallosta iloa sen pumppaamisen verran ja ehtisin mä siinä max 2,5 sekuntia istua, kunnes meidän rakas karvapoika tulee ja puree pallon puhki mun alta. Siinä sitä istuttiin olkkarin lattialla puhjennu pallo alla.. kiitti. Nyt voin ainakin mennä ostamaan sitten sen pienemmän pallon miettimättä mitä sille isommalle tekisin. Hiton koira..


Ja pakko vielä hehkuttaa, kun oon varmasti aiemmin purnannu täällä mun kännykän kameraa, kun ei tarkenna. NO NYT TARKENTAA! Oli se kaks kertaa huollossa, ensimmäisen kerran oli ohjelmistopäivitys tehty(?), just. No ei toiminu, yllätys. Takas huoltoon ja nyt oli kamera vaihdettu ja toimii. Kiitos Gigantti, ehkä vielä joskus saavun tekemään lisää ostoksia teille, kun niin kiroin ja vannoin etten ikinä käytä kyseistä kauppaa enää. Sry.




perjantai 17. tammikuuta 2014

..and that's who i am





























Synnytysvalmennus osa 2 ja Gua Sha

Toinen osa synnytysvalmennusta takana ja täytyy sanoa ettei niin hirveesti mitään uutta tai ihmeellistä sieltä mulle kehkeytynyt, ehkä noille isimiehille enemmänkin. Mies ainaki huuli pyöreenä kuunteli niitä juttuja ja sai sen tajuamaan, että hänelläkin on merkittävä rooli koko synnytyksessä ja vaikka itse olisin niistä sanonut, niin tuntuu että asiat menee paremmin perille kun sen sanoo joku muu kuin oma valittava avokki. Jos mä olisin hänelle sanonut, että sun täytyy tietyistä asioista ehkä pitää sitten synnytyksen käynnistyessä huoli, kun itse siihen ei välttämättä kykene tai järki pelaa ihan samanlailla kuin normaalisti. Tarkoitan siis, että voi varmasti helposti unohtaa joitain asioita ja ajantaju mennä, niin epäilen  ettei joojoo-mies sitä kuitenkaan kovin vakavissaan ja tosissaan olis ottanut. Toivon vaan, että mies pysyis suht järjissään ja rauhallisena, kun voin itseni kuvitella vetämässä järkyttävät paniikkikohtaukset ja soittavan varmaan äitille, että mitä helvettiä nyt mä teen?! Hullua. Hetkellisiä ehkä mä en oikeesti haluaakkaan synnyttää -ajatuksia lukuunottamatta se meni ihan hyvin. Ja siis boo-hoo, nyt on myöhästä miettiä semmosta.

Ja voi huoh, se synnytysvideo oli niiin lame! Mä odotin jotain tosiaktia, verta, eritteitä ja hikeä. HAH. Se oli miljoona kertaa huonommin näytelty kun salkkarit.

- "Nyt kyllä supistelee enemmän kuin aiemmin."
- "Pistäiskö meidän lähteä sitten sairaalaan?"
- "Ei, ei mennä vielä."

Nojoo. En ehkä itsekkään olis paremmaks laittanu, mutta siks mä en näyttelekkään. Muutenkin se koko ikuisuuden kestävä video oli niin tylsä ja pitkästyttävä. Puhuttiin siellä myös kivunlievityksistä, mutta ehkä niistäkin olis jotenkin saanu selittää enemmän ja tarkemmin. Itse olen miettiny jos sitä vaan ikinä pystyis olemaan ilman mitään lääkkeellisiä kivunlievityksiä,  niin yrittäisin, mutten ole mitenkään ehdoton tän asian kanssa. Kokeilis mihin oma kroppa pystyy ja yrittäis mennä virran vietävänä, ratsastaa aallon harjalla. Kaura- ja kuumavesipussit löytyy, kuuma suihku ja ajattelin miehen mummilta jumppapalloa lainata kotiin jos siitä olis hieman apua lantion keinutuksessa. Sairaalassa on kuulemma noita palloja vaan jos kysyy. 
Lisäks oon miettinyt tuota Gua Sha -kampaa, mistä yritin saada lisää tietoa neukkutädeiltä, muttei ne tiennyt asiasta mitään. Yllätys. Joten hyvä ystäväni ja pahin vihamieheni Google hoiti taas tämänkin asian. Ja jollei joku oo kuullu sanallakaan mikä on Gua Sha, niin se on osa kiinalaista lääketiedettä, missä tällaisella kammalla painellaan ja kaavitaan kipeää öljyttyä kohtaa. Tähän kuulemma käy myös pyöreän muotonen hillopurkin kansi. On kuulemma helppo ja toimiva kivunlievitykseen synnytyksessä. Tiedä sitä sitten mikä kenellekkin sopii ja olisinkin ollu kiinnostunu kokeilemaan tätä sairaalassa, mutta heillä ei sellasia ole, joten pitäisi sitten tilata tämmönen jo näin etukäteen. Ei se mikään kovin kallis ole mitä olen etsinyt, mutta turhaksi se voi koitua heti ensi yrittämällä. Ehkä tyydynkin siis tuohon purkin kanteen.. Myöskään käsittelyn jälki iholla ei välttämättä ole mikään silmiä hivelevä.

Kuvat: Google
Onhan toi kieltämättä rajun näköistä, mutta on tuo synnytys varmasti muutenkin aika rajua touhua ja jos tuosta apua kipuihin olisi, niin onko se sitten niin väliä. Aika sen näyttää, luulen kuitenkin karjuvani synnärin ovelta jo niitä kaikkia mahdollisia kivunlievityksiä, ja hitto tänne ja sassiin!

Näillä meiningeillä taas tähän loppuviikkoon. Katsotaan mitäs uutta valmennus ammentaa seuraavan kerran.




tiistai 14. tammikuuta 2014

Lohturuoka

Nyt eräänlaista ruokapostausta yhdestä hyväksi todetusta lohturuoasta. Tän idean oon anopilta napannut, mutta tehnyt vaan pikku muutoksen. Kyseessä siis Tortillavuoka. Hän tekee niin, että käärii sen jauhelihan niiden tortillalättyjen sisälle ja leikkaa kolmeen osaan ja nosteli ne vuokaan pystyasennossa ja lisäs kerman. Itse tein myös kerran näin, kunnes hermo meni jo heti alkaessa, että päädyin hieman helpompaan vaihtoehtoon laittamalla lätyt ihan lättyinä kerroksittain vuoalle.

Ja tässä tämä ihana onkin, että kun ei ole mitään oikeita ainesosia, vaan ihan sitä mistä tykkää ja mitä sattuu mieli tekemään. Itse paistan ihan jauhelihaa, lisään pannulle burrito spice mixin, kirsikkatomaatteja, paprikaa, sipulia ja jalapenoja. Sitten vaan vuoan pohjalle tortillalätty, kerros jauhelihasörsseliä, lätty, sörsseliä, lätty, sörsseliä ja päälle juustoraastetta (mikä mun mielestä sais jäädä pois, mutta vois vaan hieman kuivahtaa tuo pääliosa). Mutta nyt tää terveellisin osa, aina lätyn ja sörsselin päälle joka kerroksessa lorautan päälle kuohukermaa ja laitan sen koko 2,5 dl yhteen vuokaan.

200 °C uunissa 20 minuuttia, avot!

Tän rinnalle täytyy ehdottomasti saada raikasta salaattia, mihin meillä nopeesti kuuluu yleensä vaan jääsalaatti, kurkku ja tomaatti, ei siis turhaa hifistelyä.



Että omnom. Suosittelen kokeilemaan! Tuossa kollaasissa oleva leipä ei nyt varsinaisesti kuulu tähän ruokaan, mutta itse sitä vetelin eilen hyvällä omallatunnolla ruoan kera ja paljon. Hassuinta vaan on, että en ole oliivin ystävä sitten yhtään, mutta niin hyvää oliivileipää on, että voisin melkeen jopa uskaltautua uudelleen maistamaan oliiveja pitkän tauon jälkeen.

Tää aamu sai taas hieman erilaisen ja ehkä pikkusen terveellisemmän alotuksen Smoothiestä. Ostin taas pitkästä aikaa ihan Rainbown pakaste smoothie hedelmiä ja luonnonjogurttia. Tiedänkin mistä aamuni alkaa tästä lähin!



Karkki-/sokerilakko on nyt ollut päällänsä viikon verran ja se on menny niinkin hyvin ettei ole tehny mieli nannaa ollenkaan. Vuos sitten herkkulakon alotettua mulla oli pari viikkoa niin hirveä olo ja päänsärky, varmaan jotain vierotusoireita sokerista, mutta nyt ei oo semmosta ollu onneks yhtään. Varsinkaan kun noita lääkkeitä ei enää otetakkaan kun siltä tuntuu tai ajattelis tarvitsevansa.

Nyt kuitenki nautitaan lumesta ja pakkasista niin kauan kun sitä riittää! TÄTÄ ON ODOTETTU!



maanantai 13. tammikuuta 2014

Uutta ilmettä

Pienet anteekspyynnöt on varmasti paikallaan jos olet onnistunut vierailemaan täällä samaan aikaan kun olen sätännyt ja kiroillut tän uuden ulkoasun ja noiden HTML-koodien kanssa. Mutta nyt se saa luvan olla hetkellisesti näin kunnes saan uuden inspiksen! Ja jos olis ollu taitoa ja osais niin ei olis ollut ongelmaa tehdä noita muutoksia, mutta kun on tämmönen käsi kaiken tietotekniikan kanssa, niin voin kertoa että epätoivo oli kovasti kylässä noiden tuntien ajan. Suuri kiitos mun isolle vihamiehelle Googlelle kaikesta avusta ja kaikkien tietojen jakajille myös!

Kuva kertoo tän hetken fiilistä just nyt. Toivottavasti miellyttää!


Kuva: Google


<a href="http://www.bloglovin.com/blog/11578847/?claim=vmq4r7p6sx9">Seuraa blogiani Bloglovinin avulla</a>

sunnuntai 12. tammikuuta 2014

62 days to baby ♥

Huihuihui. Kyllä se aika vaan rientää huimaa vauhtia. Tänään on 30 viikkoa täynnä!!










lauantai 11. tammikuuta 2014

Hankintoja ja haaveita

Mulla onki taas maailman suurin ongelma. Nimittäin en löydä haluamalleni lipastolle senlaisia ovennuppeja enkä sellaista hoitoalustaa kun haluaisin.. Typerää? Tiedän.

Elikkä asia koskee nyt hoitopöytää, mitä en haluais vauvalle ostaa, koska tunnen sen olevan jonkin verran turha kapistus ainakin sitten kun poju kasvaa sen verta ettei sille ole enää käyttöä. Siks aluks mietin pinniksen päälle tulevaa hoitotasoa, mutta kun meille tulee nyt se Stokken pyöreä/ovaalin muotonen sänky, en tiedä miten noi tasot siihen sopii, ei varmastikkaan kovin hyvin. Joten meinasin hankkia ihan valkosen laatikollisen lipaston, johon päälle sitten tulee joko ostettu tai itsetehty hoitotaso. Lipasto ja taso näillä näkymin löytyis ihan Ikeasta, ainoo että toi taso ei oo ns tarkotettu tuohon lipastoon, joten se ei oo ihan yhtä leveä kuin tuo lipaston päällinen niin jää vähän puolitiehen, muttei se sitten ongelma tuu olemaan, syvyys on kuitenkin oikea.


Tohon lipastoon siis vaan haluaisin sellaiset timantti ovinupit ja oonki sellasiin törmännyt miljoona kertaa, mutta nyt sitten kun olis tarve, ei löydy mistään. Ainakaan netistä. Pieni kutina persuksissa olis, että siellä 110-tien varrella olevassa Kasvihuoneilmiössä olisin niitä ainakin nähnyt, mutten nyt kuitenkaan sinne asti lähden ajamaan vaan pienen kutinan takia. 

Nuppi jonkalaista olen hakenut ja jos joku vaan tietää mistä noita saa tai törmää jossain niin infoa kiitos tännepäin!



Löysin nyt kuitenkin kolme eri vaihtoehtoa, joita oon funtsinut, ongelma on vaan se että kun vaihtoehtoja on kolme, on myös kolminkertanen vaikeus päättää!






Toi ensimmäinen on todella kaukana siitä mitä ensin hain, mutta löytyis kivasti ihan Stokkalta. Noi kaks muuta on Amalian olohuoneesta, mikä sijaitsee Kausalassa, onneks verkkokaupat keksitty! Keskimmäinen sit taas on ehkä lähintä mitä aluks mietin, tykkään myös viimesimmästä, mutta tuo kukkanen tossa keskellä pistää kyllä jonkun mussa sanomaan ei, ehkä vähän liian mammalamainen. Googlailtuani lisää löysin muutaman oikeanlaisen, mutta toisen verkkokauppa on lopetettu edellisvuonna ja toinen oli tilannu ne jostain ebaystä. Ehkä mä tyydyn siis kuitenkin ihan noihin lähempänä oleviin vaihtoehtoihin.

Toinen minkä piti olla ongelma ei näköjään enää olekkaan. Oon havitellut tuota NG Baby Big Star -hoitoalustaa mikä on ollu joka paikasta tilapäisesti loppu, mutta nyt oli sitten tullut niitä lisää ja laitoin heti äkkiä tilaukseen!





Tätä ihanuutta odotellessa! Vielä muutamia viikkoja ja pääsen niin hypistelemään ja laittamaan vauvan huonetta! Tärinäjännitys!




torstai 9. tammikuuta 2014

Asuntopostaus

Elikkä tässä olis sitä pienimuotoista asuntopostausta nykysestä ja sitten hetken päästä uudesta asunnosta millaista on ja mitä tulevan pitää. Kuvat otin nykyselle vuokraisännällemme kun laittaa uudestaan kohteesta ilmoituksen, niin vois vähän paremmin olla kiinnostuneita kun olis niitä kuviakin. Silloin kun itse tätä tultiin katsomaan, mitään kuvia kohteesta ei ollut esillä ja ajatus olikin että no mahtaa olla aika kaame kolo. Tässä asunnossa on huonot ja hyvät puolensa. Tykkään hirveesti pohjaratkaisusta, olohuone, makkari ja wc on jees, mutta toi keittiö on aivan jäätävän ruma! Johtuen varmasti osiks siitä, että vihaan tommosta lämmintä puun väriä. Y-ök. Eikä siinä muuten, mutta en halua sitä omaan kotiini. Ja pienissä määrin ehkä, mutta kun lattiat ja kaapistot on kaikki sitä väriä, niin ei kiitos. Tarkotus olikin maalata noi keittiön kaapit valkosiksi ja sainkin siihen luvan, mutta en sitten kuitenkaan koskaan ryhtynyt siihen hommaan ja no ehkä hyvä niin. Turhaa työtä ja rahaa.

Jos jaksaisin olla ahkera, ottaisin kuvat uudestaan ei niin suuresti ja valoisasti mitä yritin noista saada, että olis mahdollisimman selkeät, muttapa en nyt jaksa. Kelvatkoon nämä tähän hätään.


Makuuhuonetta ja meidän hyvin komea itse taiteiltu sängynpääty viime kesänä. Sitä on päässyt koristamaan kehyksiin miehen kokoama palapeli. Vieressä hyväksi todettu korupuu, mikä kyllä usein toimii alapäästä koiran puruleluna ja yläpäästään miehen vaateripustimena..


Kaappitilaa on mukavasti mikä on asunnossa plussaa. Ne oli muuttaessa sinapin keltaset, mutta sekin asia korjaantus ensihätään valkosella maalilla.







Käsinoja pakko peittää viltillä, kun koira on alottanu sen(KIN) järsimisen. Sohvatyynyjä on ollut noin kymmenisen kappaletta, mutta eipä ole enää.. Niitten sisälmykset on tässä ajanmittaan pikkuhiljaa löytyny pitkinpoikin kämppää.


Hirvityskaapit.. yöh. En jaksa odottaa uutta keittiötä!




Tässä asunnossa toinen iso plussa on tilava erillinen eteinen mitä ei seuraavassa asunnossa sitten olekkaan. En tiedä montako paria kenkiä mahtaa olla sillon entisiä kun niitä ei niin vaan saa oven taakse piiloon. Iso miinus tässä sen sijaan on se, ettei ole ollenkaan väliovea jollon voit olla varma että naapurit tietää sun kaikki asias.

Kohta alkaakin kaikki nurkat täyttyä pahvilaatikoista ja roinasta. Muutaman viikon vielä kun jaksais kärvistellä, niin uusi koti odottaa. On sitä jo noin kolmisen kuukautta tässä odotettukin kyllä! Nyt vaan kun se on jo niin lähellä, ei millään malttais pysyä pöksyissään! Maltti on valttia, eikös ne niin jaksa aina hokea.