lauantai 6. syyskuuta 2014

...

Ei tästä mun hommasta oo tullu kyllä yhtään mitään. Joten, olen nyt tullu siihe tulokseen, että mulla on ihan liian monta juttua elämässä mistä voin stressata ja potea huonoa omaa tuntoa, eikä blogi sais olla yks niistä.

Mä oon vaan äärest huono kirjottelemaan Väinön opituista taidoista taikka kasvusta, kun en niistää oikeen osaa jutellakkaan. En tiedä johtuuko se siitä, että kun välillä saa omantasosta puhuvaa seuraa muutakun tuo koira ja vauva, niin voisin myös puhuakin jostain ihan muusta.
Ja tottakai mä puhun Väinöstäkin, mutta mä itse joskus lapsettomana en jaksanu kuunnella muiden lapsijuttuja, niin ehkä kuvittelen ettei ne muutkaan jaksa muakaan kuunnella. Tai no, mene ja tiedä. Mutta sen nyt tiedän, että mä suosiolla jätän kirjottelua tauolle ja palaan ehkä vähän myöhemmin asiaan jos siltä tuntuu.
Mä voisin hääasioista ja urheilusta puhua pölöttää täällä, mutta tää on vähän väärä blogi siihen.
Raskausblogina mä tän alotin ja siihen mä sen nyt melkein jätänkin. Seuraavalla raskaudella viimeistään palaan asiaan jos meille sellainen mahdollisuus vielä suodaan.




Meidän tätä (kuulemma) Touhulan-perhettä voi seurailla edelleenkin instagramissa @tamminenhenna

Kiitos tähän astisesta. Nyt hiljenen täällä ainakin hetkeksi. ♡





keskiviikko 20. elokuuta 2014

Neuvolakortin kannet

Kaverilla näin ihanat pöllökuosiset kannet neuvolakorttiin, jotka oli ostettu jostain mitä ei täältä Turusta tietystikkään saa. Niiden nettisivuilta en taas löytäny sellaista kuosia minkä olisin kelpuuttanut. Googletoidessa tuli tämmöinen postaus eteen. Tuo ohje näytti niin helpolta, että jopa tämmönen räpäläkäsitahmatassukin osaa!
Jättirätistä jotain kivaa mustaa kangasta ja TA-DAA!

Kangas näyttää kuvissa ihan kulahtaneelta, mutta on täysin mustaa.




Mä tein näitä kaks, koska ensimmäisen tein täysin ohjeen mukaan enkä ollu tyytyväinen. Musta tuohon väliin jäi ihan liikaa tyhjää tilaa, joten se ei taittunu nätisti päällekkäin, vaan ihan epätasaisesti. Myöskään tähän toiseen en tehny kortin mentävää toista taskua, vaan tein oikeanpuoleisista taskuista saman kokoiset. Ja nyt oon tyytyväinen.

Aikomus on hommata tuohon kanteen vielä VÄINÖ-nimi, sellaisia silitettäviä nimilappuja olen nähny ihan Prismassa. Kattonu, miettiny, mutta aina jättäny sinne. Nyt sitten pikapikaa hakemaan sellainen.

Nyt voin tyylikkäänä huomenna mennä neuvolaan ja yritän olla tällä kertaa itkemättä, kun tuo poika saa taas ne samat piikit mitä kolmekuisneuvolassakin.. 





lauantai 9. elokuuta 2014

Säästän, siis tuunaan itse

Nyt mä haluan hehkuttaa mun muutamaa second hand -löytöä! Mulle meinaan kelpaa muidenkin vanha jos vaan on oikeanlainen.

Oltiin Väinön huoneeseen etitty pientä harmahtavaa kahdenistuttavaa sohvaa, ja joku halusin omastaan vaan pikaisesti eroon "Hae pois -ilmoituksella" ja minähän hain! Jalat vaan maalasin mustaks, kun oli epäsopivaa vaaleaa puuta. Toi samettipinta on vaan tommonen mihin jää kaikki jäljet kosketuksesta, mutta sen niin väliä, kun voin vaan kuvitella mitä kaikkea muuta kivaa toi sohva on täynnä muutaman vuoden päästä..



Mä itse myin torissa tuolta huoneesta sen vauvavaatekaapin pois, kun tuntu olevan hieman turha. Näiden myötä tuon huoneen järjestys on mulle yhtä hankala kysymysmerkki kun ennenkin. Oon ihan hukassa sen kanssa. Pieni huone ja paljon suunnitelmaa. Kiva taas vaan nähdä mihin tää kaikki vie. Vanha sisustus täällä.

Nyt pari päivää sitten Janne tosiaan valitti, kun tässä meidän toimistonurkkauksessa ei oo mitään laatikostoa ja kaikki paperit ja laskut ihan sekaisin eri pinoissa, että jotain pitäs keksiä. Illalla toria taas selatessa törmäsin kahteen pieneen Ikean koivun väriseen Malm-lipastoon, jotka joku halus pois nurkista kympiltä kappale. Hainpa ne sitten seuraavana päivänä pois niiden nurkista ja maalasin ne haluamallani tavalla, koska värihän oli taasen vähän väärä. Tänään ruinasin Ikeassa käyntiä, että saadaan lipastoon vielä pyörät alle, niin on helpompi niitä liikutella siivotessa.



Nehän oli ihan passelit tohon ja nyt pitäis laatikkotila riittää tuolle herrallekkin!


Meidän tuoli on saanu pientä damagea kolme kotia sitten, kun tietokonepöydän vieressä oli patterin termostaatti, joka otti tuohon aina kiinni kun kääntys. Sen jälkeen Rufus on hieman ruuffannu oman näköseks näitä joka ikistä jalkaa tästä tuolista, joten tää on kohta jo sen näkönen että menee vaihtoon koko tuoli. Valkosena ihme ja kumma oon saanu pidettyä tän kyllä. (kiitos ihmesieni!)
Meillähän siis tosiaan ennen Rufusta oli valkoinen kangas sohva, valkoinen matto, valkoiset tasot, lasipöytä ja sohvatyynyjä. Koiran myötä lähti sohva ja matto vaihtoon, tasot muuttu mustiks, pöytä löytys pieninä siruina ja sohvatyynyt on kokenu jotain aivan järkyttävää tässä taloudessa. Nyt on tajunnu olla pikkusen järkevämpi sisustuksen kanssa kohmelokoiran ja kohta tahmatassutaaperon kanssa. 
Tähän kaikkeen tuon koiran kanssa on vaan joutunu tottumaan, karvaa on nurkissa, revittyjä leluja siellä täällä, luita pitkin poikin mihin muuten satavarmasti astut yöllä kävellessä (!) ja kuolatippoja litrakaupalla aaivan kaikkialla! Mutta niinkun sanottu; kaikkeen tottuu.

Tietokoneen ruutu taas paljastaa, että oon käyny nauramassa tuon Jenna Marblesin videoita, oon sitä seurannu muutamia vuosia ja ne vaan jaksaa viihdyttää edelleen. Jos siellä mietit, että ketä hitto, niin käyn ihmeessä kattomassa. Kerron vaan, että niissä on semmonen jumiutumisvaara kun katsot yhdet, katsot toisen, kolmanne, neljännen, kunnes huomaat roikkunees tuolla jo muutaman tunnin. Enjoy!




tiistai 5. elokuuta 2014

Kaikenlaista kesää

Ei oo oikeen päässy tuo kirjotuskärpänen purasemaan, ampiaiset taasen on kiusannu oikeen kunnolla! Tai sitten se on yksinkertasesti tää helle mikä vie voimat ihan täysin ja kaikkeen! Ollaan tosissaan kärsitty helteestä, juhlittu häitä, oltu mökillä, nautittu ystävien seurasta, kiukuteltu luultavasti tulevia hampaita ja kieltäydytty syömästä enää soseita..

Lauantaina kuitenkin juhlittiin serkun häitä Paraisilla. Keli oli ihana, aurinkoinen ja tietysti kuuma.


Mitä serkumpi, sen herkumpi!






Korvat ei tainnu miellyttää. :D





Ihanat häät kaiken kaikkeaan. Janne lähti pojan kanssa kotiin kahvin jälkeen, jolloin äippä sai jäädä juhlistamaan häitä hieman pidemmäks aikaa.

Kampausinspiraation sain Glitteristä. Oon siellä käyny aina säännöllisen epäsäännöllisesti ostamassa lähinnä korvakoruja tai huiveja, mutta nyt löysin myös tuon hiuspuolen ja aion tästä edes ehdottomasti käyttää niiden tuotteita. Ihan superiisejä käytettäviks varsinkin omaan tukkaan. Hiuskoristeetki aivan sairaan kivoja!


Ostettiin Väinölle Peltoritkin häihin, muttei tosiaan niitä siellä sitten tarvittu, kun Janne lähti ennen bändin aloittamista kotio. Söpö se hitto vie niissä kuitenkin on! 
Ja muutenkin tietty.


"Joo, emmä kuule mitään!!"


On se iso poika jo, kun on niin mukana jo kaikessa vitseissä ja tuntuu että itekkin alkaa hauskuuttelemaan. Tekee jotain ja sit kattoo kysyvästi ja räkättelee päälle! 



Ja tämä meidän isompi sankarikin täytti jo 2 vuotta!

Nyt taas yritän olla ahkerampi kirjoittamisen suhteen. Muutenkin myös. Lenkitkin on jääny ihan kokonaan, kun on vaan niin tukala olla, että vapaaehtoisesti tuonne hikoilemaan lähteminen ei oo tullu vaan kysymykseenkään!

Syksy i'm waiting for you!







maanantai 14. heinäkuuta 2014

Huh hellettä!

Voi vikkelät vimpulat, me ollaan neljän päivän päästä jo 4kk ! Parin kuukauden päästä puolvuotiaita ja sit ne muuttaakin jo kotoota! Oon ihan musertunu kun mietin, kuinka nopeesti tää aika menee ja samoin äippälomakin! Kohta mun pitää alkaa miettimään hoitopaikkaa pojulle ja itse töihin paluuta. Justhan mä vasta kotiin jäin. Damet.

Nää kuva kuvaa hyvin mun omaakin olotilaa tällä hetkellä. (järkkäri-tietokone -ongelma ratkastu ja sainki ku sainki kuvat koneelle)



Viikonloppuna oltiin Jyväskylässä Tian luona ja sinne meno oli vähän itkuista ja syöpöteltiinki muutamaan otteeseen matkalla. Aurinko paisto, kuuma oli ja autoja riitti jonoks asti!
Hyvin kuitenki poika suhtautu kaikkeen uuteen ja nukkuskin tosi hyvin vaikkei omaan sänkyyn päässykkään. Äiti ehkä ei niinkään, kun on tottunu kaikkeen kotona olevaan, nii oli outoa hiippailla yöllä yrittämättä herättää koko taloa. Muutenkin kun kotona Väinö nukkuu sängyn vieressä ja monta kertaa yössä katon, että kaikki on ok ja poika hengittää. Myöskin yövalo päällä kaiken aikaa, ettei tartte valoja pistellä yöllä päälle. Niin tuolla se ei onnistunu kun nukuin itse lattialla, enkä tiedä monta kertaa mahdoin nousta kännykän valolla katsomaan, että toinen nukkuu kuin tukki. 
Tosiaan ehkä teki vähän hyvää mullekin päästä pojan kanssa irti näistä normiasioista täällä kotona ja huomata, että kaikki menee silti ihan hyvin vaikkei mulla ookkaan näitä samoja tuttuja asioita käden ulottuvilla mitä kotona.
Kotiin menoa aikaistin aiempaan iltaan, että vois mennä matka paremmin. Ja menihän se, nukuttiin koko matka äitin kaahatessa takas kotiin. Se oli ehkä fiksuinta ikinä! Ei ollu kuumuutta eikä autojonoja tukkeena.

Eilen mä laitoin pojan ensimmäistä kertaa nukkumaan omaan huoneeseen, kun meijän makkari on ilta-auringon suuntaan ja aivan saakelin kuuma. Se meni puolen yöhön asti ihan hyvi, kunnes Janne herätti mut kattomaan salamointia kun tietää että tykkään. Sillo mut valtas aivan hemmetin huonomutsi-olo ja otin pojan takas viereen nukkumaan jos vaikka toine pelästyis ja heräis siihen jyrinään. Eipä se varmaan kauheesti oo jyrissy, kun en ite missään kohtaa oo siihen yöllä heränny. 
Ehkä mä kokeilen uusiks tässä joku päivä, kun on alkanu nukkuu tosi levottomasti aamuyöisin toi poika, niin sillon munki unet on tosi katkonaisia koko ajan.



Sosettelu on jatkunu ja ehkä vähän edistynykki, kunhan muistaa antaa väliin aina vähän vettä, niin homma sujuu. Hieman sottasta puuhaa se kyllä on ja odotan ihan innolla sitä, että saatais ottaa käyttöön tuo syöttötuoli, eikä tarttis sitterissä enää syötellä. Kaikki ajallaan kuitenkin.

Tuosta tulikin mieleen, että Jyväskylässä päästiin kokeilemaan tätä Bumbo-istuinta, eikä se Väinölle ainakaan vielä ollu kauheen hyvä. Ainakaan istuma-asennosta päätellen. Päätä osataan pidellä jo hienosti, mutta silti se istu siinä tosi lysyssä. Joten mä en kyllä ymmärrä miten siinä voi olla, että sopii kolmesta kuukaudesta eteenpäin, sitten kun osaa päätään pidellä. E-ei.





Tää hymypoika toivottaa hyvät alkavat viikot ja toivoo, että tää tukala kuumuus pikkusen hellittäis.

..onse vaan hitto niin iso jo.





keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

Poju kasvaa ja niin tuntuu tekevän äitikin

Paljon olis ollu asiaa tänne, mutta tuossa pöytäkoneessa ei tietenkään ole muistikortinlukijaa, että saisin kuvia koneelle. Pelkkää tekstiä on niin tylsä kirjotella. Tää kännykällä kirjottelu on aivan liian hermoja vievää ja siksi tää tapahtuuki nyt ensimmäistä ja toivottavasti viimistä kertaa! Ja turha muistuttaa mua mistään kameran usb-piuhasta, koska se on ensimmäinen minkä uuden kameran tullen heti aina hävitän. Toiseks hukkuu laturi ja sit muistikortit.. Että tervetuloa vaan tähän pääkoppaan!

Väinö kasvaa ja oppii uutta. Soseita ollaan muutaman viikon maisteltu ja hienosti näyttää maistuvan. Nokkamukillakin ollaan vettä annettu niin, että saa itse pitää kahvoista kiinni. Tämä oli siis neuvolatädiltä suositus kun soseita aletaan maistelemaan.
Viikon verran on poju jo kääntynyt selältä mahalleen ja armoton eteenpäin halumisen tarve olis. Turhautumista täältä perheestä löytyy sen myötä. Muutenkin kun yrität nukkumaan laskea, niin hirvee pinnistys sivuille kun ei yhtää haluttas vaan maata.
Vauva-asennot on kans ihan out! Istumaan ja seisomaan pitäis vaan päästä ja hitto odotan, että saadaan hommata semmonen hyppykiikkukeinu missä tuo varmasti viihtyis! Muuten olen kyllä nyt miettiny sen Bumbo-istuimen hommaamista, kun vissiin sopii 3 kuukaudesta eespäin kun vaa osaa niskojaan pidellä. Onkai tehty sitten niin, että tukee keskivartaloa jollain lailla. Silti mä olen hieman epäileväinen..Pelkään että mä hitto vie aiheutan jonkun rankavaurion toiselle. Oivoi.


Omat liikkumiset on vähentyny, kun Väinö on nyt sit tosiaan alkanu herättää siinä 7 aikaan ja jälkeen. En oo yhtään tottunu ja totaaliuupumus kaiken kanssa nyt siis päällänsä. Sekin ehkä auttais kun osais vaan mennä samaan aikaan siinä 22-23 nukkumaan niinkuin poikakin, eikä kukkua sinne yli puoleenyöhön. Oma vika, pikku sika!

Se, mitä oon saanu aikaan, on noita häähommia. Pahoittelenkin että tänne voi alkaa tulvimaan kaikkia diy-juttuja. Ajattelin jopa, että tekisin sille ihan oman blogin, mutta vois jäädä hieman vaisunaiseks tämä sitten. Niistä laitan eniveis sitten, kun saan liitettyä hieman kuvia kamerasta mukaan. Nää kännykkäkuvat kun on hieman tylsemmän puoleisia.
Nyt meen kuitenki pakkailemaan, kun lähdetään huomen aamulla pojan kanssa ajelemaan Jyväskylään Tian luokse viikonlopuks. Toivottavasti ei mee kovin huutamiseks automatka, meinaa voi muuten olla hieman tukalat 4,5 tuntia.

Oon voinu typoilla ihan urakalla. Pahoittelut!






torstai 26. kesäkuuta 2014

Väinö 3kk

Syy blogin hiljaisuuteen on yksinkertaisesti ollut hermoja raastava tietokone!
Vinee koko ajan mitä kummallisemmista asioista, näytönohjain lakkaa toimimasta viiden minuutin välein ja mikään ei koskaan vastaa ja kaikki lakkaa toimimasta. Hitauttakin löytyy sen verta ettei semmosia hermoja taida löytyä ainakaan tästä taloudesta keltään.
Juu, on kännykkä ja on tabletti, mutta hermot ei myöskään kestä noita kosketusnäyttöjä, varsinkaan kirjottamisen kanssa. Typoilen minkä kerkiän ja sörkin koko ajan väärään kohtaan. Hain tänään pikkuveljen vanhan pöytäkoneen, mikä tosin pitäis saada formatoitua kun vaan osais että tääkin osais pelittää hyvin. Sen verta kaikki toimii, että saan vihdoin hieman kirjoiteltua.

Meillä oli kuitenkin maanantaina kolmen kuukauden neuvola ja kaikki rokotteet. Pyysin Jannea pitämään sen päivän vapaata, että pääsee mukaan pitelemään pojasta kiinni, koska mustahan siihen hommaan ei ole.
Sepä sitte meni telomaan aamulenkillä sormensa koiran hihnaan jotenkin mukavasti, että sillä on sormi sininen, turvonnu ja oudon mallinen. Röntgenissä käytiin, mutta ei onneks sentään oo murteilla sormi, mutta pahan näkönen ja varmasti kipeä. Tuo 60 kg kun lähtee hätäpäissään vetämään odottamattomasti, voi käydä ihan mitä vaan.
Se kuitenki meinas sitä, että mun piti pidellä poikaa neuvolassa enkä tiedä kumpi meistä itki enemmän rokotteita saadessa. Enpä olis ikinä itestäni ennen tuollaista uskonu, mutta ihmeellisesti nuo pienet ihmeet muuttaa elämässä ja itsessään kaikenlaisia asioita mihin ei oo osannu varautua.
Eniveis, se nyt kuitenkin meni iha suht koht hyvin jollei mun purkautumista lasketa. Kipulääkkeitä annoin muutaman päivän ajan ja ollaan ihan hyvin toivuttu kaikesta kivusta, niin fyysisestä kuin henkisestäkin.

painoa oli 6950 g
ja pituutta löyty 62,4 cm

On se vaan jumankauta jo niin iso poika! Niin reipas, ilonen ja ihana hymypoika, niinkun neuvolakortissakin lukee. Ja kun joku jossain mietti onko se normaalia, että vaikka tuo pikkunen nukkuu tuossa vieressä tyytyväisenä, on sitä niin jumalattoman raastava ikävä, että tekis mieli mennä se herättämään, napata syliin ja hukuttaa suukkoihin, niin on, on se!


Kuukauden pieni 







tiistai 10. kesäkuuta 2014

Projekti Fit mama

Tosiaan tää mun tehtävä laihtuminen.

Peppuhaasteen sain suoritettua puoleen väliin, sitten alko mennä siihen, että alko olla jo niin monta päivää rästissä että meni yksinkertaisesti mielenkiinto.
Juoksemisen oon saanu kivasti edistymään ja se tuntuu jo hyvälle. Voinko sitä sitten juoksemiseksi sanoa kun en täyttä häkää painele, vaan hölkkäilen menemään. Kilometri menee siinä kahdeksassa minuutissa. Eli vielä sais vähän parantua.
Viimeset lenkit on kuitenki menny ihan heittämällä juosten. Ja se jos mikä tuntuu hyvälle!





Oon taas kaivanu vanhan treenivihon esille ja se on saanu mukavasti täytettä. Näytti se vuoden niin kovin tyhjältäkin. Mitään vaunuttelu/Rufus -kävelylenkkejä en oo laittanu ylös, koska ei siitä vaan tulis mitään, en muistais enkä jaksais, mutta mielenkiinnolla vähän tässä seurailin mitä niistä on matkaa noin kuukaudessa tullu. Ja kyllä niitä nelisenkymmentä ehtis kertymään. Onko se sitten ihan hyvin vai saisko sitä olla vielä enemmän, en tiedä.

What. Yritin mittailla äsken senttejä, jotta näkisin muutoksen entisiin mittoihin, mitkä on otettu 2.5. ja meinasin saada melkeen isommat lukemat mitä sillon. Mi-tä? Joko oon mitannu ne aivan päin helvettiä tai sitten mä masennun ihan urakalla. En uskonu senttejä paljoon tippuvan, koska mun ruokavalio on yksinkertasesti niin päin mäntyä, mutta että ei yhtään tai jopa enemmän!? 
Ehkä mä sitten tolla irtsareiden syönnillä saan vaan tän kaiken aikaan. Taidan mennä siis itkemään itseni uneen. Yhyy.
Kuinka masentavaa..

Niin että joku fitmama vielä joskus. PYH.






torstai 29. toukokuuta 2014

Ristiäiset 25.5.

Sunnuntaina meidän poika sai nimekseen Väinö Valentin. ♥

Paikalla oli meidän perheet puolisoineen sekä isovanhemmat ja yks kaverikummi.

Väsyny nimensaaja




Kakun olin tilannut ja olin tosi tyytyväinen sekä ulkonäköön että makuun! Mä pääsin itse tarjoiltavien kanssa helpolla, kun niitä toi niin moni ja ihan kivakin niin. Kyllä sitä tekemistä riitti ja viime tunneilla se paniikki oli ihan järjetön. Taitaa jäädä seuraavat lapset nimittä, kun tollasen ressin saa aikaan. Jannekin sano ettei enää mun kanssa järjestä mitään juhlia. HAHA, niin se luulee! Seuraavaksi ne häät sitten..





Lahjatkin oli ihania! Väinö sai muutaman satukirjan, kahdet pussilakanat, virkatun peiton, muumi astiastoa ja muumiaterimet, vaatteita, säästölippaan, kummilusikan, musiikkikarusellin, syöttötuolin ja rahaa.


Syöttötuolin itse valitsin ja on nyt sitten ei mikään niistä mun aiemmin miettimistä vaihtoehdoista. Tää on tämmönen kopio Stokken Tripptrapista, Emma Easy -syöttötuoli. Se on nyt jo koottu ja odottelee tuolla käyttöönottoa. Syöttötuoleja miettisin aiemmin täällä.



Kastepöytä kynttilä ja kukat
Poika oli tosi nätisti kummitädin sylissäkin, mitä nyt muutama pikku itku tuli. Jakso seurustella ihmisten kanssa ja kastepukukin meni vielä päälle, kun pelättiin että on kasvanu siitä jo ulos. 
Päivä oli pikkasen kuuma, mutta siitä onneks selvittiin ihan muutamalla hikipisaralla. Joten kaikinpuolin hyvin onnistuneet ristiäiset, vaikka tunti ennen niitä ei siltä tuntunutkaan. No eipä tarvii ihan heti toisia risitäisiä alkaa väsäämään sentään.