perjantai 27. joulukuuta 2013

Hankintoja ja odottamista

Tänään lähdettiin kiertelemään kauppoja ja hoitamaan erilaisia asioita. Skanssista tuli taas ostettua tulokkaalle muutama body ja parit pökät. Joululahjaksi poju sai tämmösen collegeasun, yöppärin ja nallepuvun. Päätin itsekkin vähän tänään kerätä kokoon kaikki vaatteet ja pientilpehöörit mitä on saatu ja itse ostettu, että vähän saa kuvaa siitä mitä on ja mitä vielä tarvitaan. Harmi vaan, ettei oikeesti osaa näin etukäteen hirveesti tajuta mitä kaikkea sitä oikeen sitten tarvitseekaan.

 
Kuvaa muutaman viikon takaa, 26+6











Koot joita ollaan osteltu on 56-62. Kaverilta sain muutaman yöppärin kokoa 68, niin onpahan sitten myöhemminkin sopivia vaatteita. Koossa on siis muutamat sukat, bodyt, yöppärit, pöksyt, yks pitkähihanen collegetakki, muutamat kuolakaulurit ja pipo, tutti, helistin, tuttipidike ja nallepuku. Äitiyspakkauksessa tulee kuitenkin kaikenlaista mitä tarvitsee, jos sen jälkeen sitten näkis ja tietäis paremmin mitä sitä vielä tarvitsee. Muutaman tommosen collegetakin oon meinannu hankkia ja päähän jonkunlaista suojaa, mutta muuten oon aika ulapalla. Noi kaikki tutti/tuttipullo yms hommat on erikseen, kun niitä ei olla oikeen lähdetty vielä edes hankkimaan, myöhemmin sitten.

Sitten kun ollaan muutettu ja saa alkaa järjestelemään noita pojun tavaroita ja vaatteita, hehkutan lisää siitä mitä kaikkea on hankittuna. Muutenkin lastenhuoneen remontista tulee varmasti olemaan kuvia ja juttua. Siellä on meinaan semmonen vaaleanpunanen prinsessahuone meitä vastassa, joten hieman neutralisointia vaatinee se huone. Tämäkin tapahtuu loppujen lopuks aika nopeastikin, kun muuttoon on jäljellä alle kuukausi! ..alle kuukausi, mammalomaan vähän yli kuukausi ja laskettuun aikaan kaks ja puol kuukautta.. Vähiin käy ennen ko loppuu tää kaiken odottaminen! <3



Joulupyhät

Yhyy, nyt on jo perjantai ja muutama päivä lomaa enää jäljellä! Maanantai meni vielä töissä ja ilta äitin luona mamman kanssa jouluruokia tehden. Jäin sinne sitten vielä yöks niin olin sielä aattona sitten valmiiksi.









Noi kaks viimistä kuvaa on jouluaatto yöltä kun palattiin kaikki kotiin. Oli poika niin väsyny, rikki ja ryytyny että oksat pois! Tohon se läjähti eikä reagoinu enää mihinkään. Pikkurakas. <3

Joulupäivänä lähdettiin Auraan miehen mummin luokse syömään, niinkuin joka joulupäivänä. Siellä on aina niiden äidin puolen suku paikalla. Tällä kertaa vaan kovat kyselyt raskaudesta ja tulokkaasta. Kuitenkin ihan hyvällä ettei mennyt mitenkään ärsyttäväksi. Itseä kun laittaa vähän ärsyttämään kun jotkut marmattaa ettet sä sais enää näin tai noin ja koko aika ollaan neuvomassa mitä pitäis tehdä ja mitä ei. Tulee se sitten keltä tahansa niin se on ärsyttävää. Ei siitä sen enempiä.

Tapaninpäivä meni miehen ja serkkuni kanssa syömiskellen Denniksessä ja sen jälkeen elokuvissa katsomassa Frozen -Huurteinen seikkailu -animaatio. 


 

Elokuva oli ihan jees, toi oli vaan se traileri minkä mä olin nähny, eikä siinä ollut tollasta pätkää ollenkaan. Muuten toi leffa oli vähän niin ja näin, mutta noi elukat teki siitä loistavan. Ei siis paskempi!

Seuraavaks siis uutta vuotta ja uusia kujeita odotellessa!




perjantai 20. joulukuuta 2013

Riks raks ja poks!

Nyt alkaa toi selkä laittamaan hanttiin todella pahasti välillä! Yöt menee tasasella poistumattomalla säryllä ja töissä vyöstä huolimatta jotkut asennot ja liikkeet tekee kipeetä. Tänäänkin on tullu vaaputtua taas kun ankka ja koiran kanssa ulkoilut toisinaan tuottaa tuskaa. Tähän ei auta tosiaan miehen poistuminen laivalle illalla kaverinsa kanssa, jollon koira jää täysin mun hoidettavaksi. Että rispektit tosiaan _kaikille_ yksinasuville koiranomistajille. Varsinkin raskaana oleville! Ei tulis mitään.. tietty joku kilonen chihu menis kivemmin kun melkeen 60 kiloa elopainoa kantava köriläs.

Pientä hiljaiseloa on tullu tässä pidettyä. Ehkä ei oo sitä aikaa niin löytyny istumaan alas ja kirjottelemaan, saatika että olis sitten ollu jotain kummallista kirjotettavaakaan. Päivät menee töissä ja viikot huimaa tahtia. Muutaman yön päästä on meinaan joulu! Hui. Muistan vielä iha ko eilen tapahtuneen kun asiakkaiden kanssa miettittiin, että jouluun on enää 2,5 kuukautta. Ja nyt alkaa saman verran olla laskettuun aikaan. Että huijuijuijui! Muutenkin kun muuttoon "enää" semmonen kuukaus ja mammalomalle hiukan yli sen. Kyllähän tässä paniikki ehtii vielä tulla kun asiat tapahtuu liian nopeasti. Oon kuitenkin miettiny hoitaa muuton ja lomalle pääsyn alta pois ennen kun alan pelkäämään synnytystä! Sithän mulla on aikaa vaan miettiä tulevaa, rypeä jossain itsesäälipelossa kotona ja kauhistella kipuja. Pitäis varmaan pitää itsensä suht kiireellisenä ne viime hetketkin, vaikken usko sen kyllä tuottavan mitään ongelmaa.

Meillä piti olla neuvolassa tänään lääkäriaika, mutta se siirty uudenvuodenaattoon. Eikä tässä onneks tällä kertaa mikään hätä olekkaan, kun poika pistelee vetämään kunnon moovsseja päivin öin, se huojentaa kuitenkin sen verta mieltä että aktiivisuutta ainakin löytyy. Enkä kyllä tiedä muutenkaan yhtään mitä tää kerta ois käsitellyt.
Tammikuun alussa alkaa synnytysvalmennus ja jollain lailla odottelen sitä suht odottavasti. Varsinkin sitä keskimmäistä  kertaa missä käydään läpi itse synnytystä ja kivunlievityksiä. Voi olla, että se auttaa vähentämään mun synnytysstressiä, toivon mukaan.

Ainiin, eilen meille selvis ja päästiin päätökseen poitsun nimestä. Muistan kuinka väännettiin miehen kanssa kovaan kättä jo koiran nimestä, mikä päätys siihen, että mä sain tahtoni läpi (Rufus)! Yllätys. Joten olin jo valmistautunu ihmeellisiin kinoihin, kun kuitenkin nyt on kyseessä lapsen nimi. Tässä kuukausia ilmoille on heitelty eri nimiä, jonka yleensä jompi kumpi on lytänny samantein. Mulla muutenkin kun olin niin tyttöfiiliksissä, oli vaikee päästä sisään tähän poikamaailmaan ja nimivaihtoehtoihin. 
Mun listaamista nimistä mies sitten bongasi yhden joka oli munkin ehdoton suosikki ja alettiin sille jo etsimään toista/toisia nimiä, kunnes ilmoitin miettiväni vielä yhtä nimeä, mutta oli jotenkin sekaset tunteet sen nimen kanssa, kun mieli huus juuta ja eitä samaan aikaan. No kappas että sehän oli miehen mielestä paras vaihtoehto! Hän sitten siinä illalla vielä kävi kaikkia nimiä läpi ja ehdotti tälle viimiselle nimelle toisen nimen vaihtoehdon ja hyvin yllättävää, mutta se kuulosti ihan oikeasti hyvälle. Silti mä jäin itsekseni tappelemaan tästä mun ehdottamasti etunimestä mielessäni ja mietin miks mä edes kerroin tän vaihtoehdon ääneen.. Mä kuitenki heräsin yöllä varmaan viis kertaa miettien, että se nimihän kuulostaa ihan oikeelta ja hyvältä meille! Joten eiköhän se sitten ollu siinä. Vaikka vasta eilen ilmotin, että haluaisin kanssa tän nimen pojalle, tuntuu se jo näin seuraavana aamuna ihan siltä kuin se olis aina ollutkin näin. 
Nimeä en siis luonnollisestikkaan vielä paljasta, enkä viitsi muutakaan siitä kertoa asioita, ettei se sitten ole arvattavissa. Varsinkaan kun rakas äitini lukee tän satavarmasti ja alkaa kauhee kysely, kun onhan se kummallista "kun sun kuulumisia pitää nykyään lukea jostain internetistä", niin kun muuten mun elämästä se ei tietäis vissiin mitään. 

Nyt alan kuitenki suorittamaan tämän, huomisen ja maanantaisen työpäivän loppuu, jollon mulla alkaa kuuden (6!) päivän loma! Ai mitä autuutta. Alkuvuodesta asti ei ole ollut yhtään lomaa, joten tästä tulen niin nauttimaan täysin siemauksin! Tiedän kuitenkin että toi kuus päivää tulemaan menemään niin siivillä että alkaa melkeen jo harmittamaan näin etukäteen. Sen jälkeen kuitenkin puoltoista kuukautta ja tää mama jää lomalle, niin eiköhän sillä jakseta se loppuaika!